Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2014

Tokion laitamilla Hashimotossa

Eilen oli ensimmäinen kokonainen päivä Tokiossa ja Toni ja minä (Arja) päätimme lähteä heti ensimmäiseksi Akihabaran alueelle. Toni oli jo Suomessa suunnitellut ostavansa Japanista uuden kameran ja Akihabara on on siihen paras paikka, koska alue on täynnä elektroniikkaliikkeitä. Aluksi ostimme hotellin viereiseltä Hashimoton asemalta Seica -lipun, jolla pääsee kulkemaan kaikissa Tokion alueen junissa, metroissa ja busseissa. Seicaan maksetaan panttimaksu 500 jeniä ja sen päälle voi ladata lippuautomaateista lisää rahaa. Kyseinen lippu on kyllä aivan ehdoton Tokiossa, koska välimatkat ovat niin pitkiä. Edellisessä kirjoituksessa Outi taisikin mainita matkojen voivan kestää hyvinkin tunnin tai yli.

Japanilaiset ovat äärimmäisen järjestelmällistä ja organisoitua kansaa, jotka toimivat joka tilanteessa ennalta määrättyjen ja opittujen kaavojen mukaan. Nämä ilmenevät hyvin esimerkiksi aikidoharjoituksissa, lentokentillä, junissa ja erilaisissa jonotustilanteissa. Juna-asemien laitureilla on merkityt kohdat, joissa jonotetaan järjestyksessä vaunuihin eli vaunuihin ei todellakaan ryntäillä suinpäin ja asemilla onkin opastauluja, mitkä kieltävät ryntäilyn ja tönimisen. Junissa matkustajat ovat hiljaa ja keskittyneitä lukemiseen, kännykän näpyttelyyn tai etenkin ilta-aikaan nukkumiseen jopa seisaaltaan. Me suomalaiset olemmekin olleet täällä junissa matkustaessa huomiota herättävän äänekkäitä paikallisiin verrattuna…

Tänään tiistaina me kävimme Tonin kanssa aamupäivällä kävelemässä hotellin lähistöllä. Minua viehättävät kaikki pikkukujat, joiden varrella on paikallisten ihmisten taloja minimaalisen pienine pihoineen. Törmäsimme sattumalta japanilaiseen hautausmaahan ja sen yhteydessä olevaan temppeliin. Temppelillä oli myös pieni puutarha lampineen. Otimme hautausmaalta ja temppeliltä valokuvia, joskin taas mietimme onko se luvallista, koska emme tiedä tarkkaan paikallisten tapoja. Aiemmin vierailemissamme temppeleissä on ollut kuvauskieltoja ilmeisesti uskonnollisista syistä. Temppelialueet ovat siitä jänniä paikkoja, että ne saattavat sijaita aivan suurten katujen ja talojen puristuksissa, mutta itse alue on täysin hiljainen ja niissä tuntuu kuin astuisi aivan eri maailmaan, etenkin näissä Japanin suurkaupungeissa.

P1000025

P1000037

Kuljimme myös joen vartta pitkin, jossa tosin oli aika vähän vettä, koska sadekausi ei ole vielä kunnolla alkanut. Toisaalta se olikin hyvä, koska matalalla oleva vesi oli kirkasta, ja huomasimme vedessä pieniä kaloja ja kilpikonnia! Näimme myös kuningaskalastaja-linnun ja pikkulinnun kokoisen pikimustan perhosen liihottelemassa. Itselleni tämäntyyppiset luonnonihmeet ovat tärkeitä, koska tykkään Suomessakin liikkua luonnossa.

P1000050

Luonnon ihmettelyn jälkeen Hencca, Toni ja minä lähdimme parin junapysäkin päässä olevaan suureen ostoskeskukseen. Sieltä löytyikin tuttua tavaraa; muummeja! Eräässä pienessä liikkeessä oli Tove Jansson 100 anniversary kylttejä ja seinällä luki suurin kirjaimin “Kiitos”. Ostin tuolta kaupasta lisän muumimukikokoelmaani. Nyt täytyykin mennä nukkumaan (klo on 22), koska Igarashi-sensei oli jättänyt Kustaalle viestin hotellin respaan, että huomisaamuna klo 6.30 on aikidotreenit, joihin kaikkien osallistuminen on suotavaa, jollei ole parempaa tekemistä. Ts. hyvää yötä!

IMG_3394

P1000057

P1000104

Tokio on iso kaupunki

Nyt kello on noin 23.00 ja pitäisi käydä nukkumaan. Eipä nukuta, joten tässä uutta päivitystä. Eilen tuli aika lähteä Kiotosta kohti Tokiota. Hencca teki matkan Shinkansen-luotijunalla ja me muut lensimme Osakasta Tokion Naritan kentälle. Saavuimme perille myöhään, ja pääsimme kirjautumaan hotelliin vasta kello 01.00 yöllä. Aamulla läksimme tutustumaan tähän kyläpahaseen. Hotellimme sijaitsee Hashimotossa Igarashi-sensein dojon läheisyydessä. Täältä lähiöstä kestää noin tunnin verran ajaa junalla keskustaan, joten se kertoo jotain mittakaavasta. 🙂

Tänään ei ollut ohjelmassa mitään kummempaa. Vietimme päivän keskustassa porukassa, johon kuului lisäkseni Kustaa, Ulla, Jenna, Hans, Agneta ja Hencca.

IMG_0415.JPG
Junassa kohti keskustaa. Hencca sulautuu täydellisesti paikallisten joukkoon.

IMG_0434.JPG
Vierailimme ensitöiksemme Harajukun lähellä olevassa suuressa lelukaupassa, josta oli kaikkea Darth Vaderista Pikachuun.

IMG_0548.JPG
Minun ja Ullan ostoksia. Lähti vähän mopo käsistä.

IMG_0436.JPG
Kustaa osti miehekkäästi pelkkää Hello Kitty -tavaraa.

IMG_0461.JPG
Populaa riittää.

IMG_0457.JPG
Hachiko-koirun patsaalla.

IMG_0515.JPG
Tokyo Towerista hahmottaa, kuinka suuri kaupunki on kyseessä.

IMG_0512.JPG

IMG_0539.JPG

IMG_0480.JPG
Whee!

Matkan kohokohta

Lauantai 27.9.2014
(päivitetty, lisätty kuvia)

Eilen oli matkamme kohokohta, eli Kobayashi-dojon 45-vuotisjuhlaseminaari. Päivä venyi todella pitkäksi ja nukkumaan pääsin vasta aika pitkälti seuraavan vuorokauden puolella. Siksi tämä päivitys tulee hiukan viiveellä… Päivä oli todella tapahtumarikas ja ikimuistoinen, enkä edes jaksa yrittää sanallisesti kuvailla kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. 🙂

Aamulla lähdimme leiripaikalle Kioton Budocenteriin. Ensin oli vuorossa Hiroaki-sensein treenit, joiden jälkeen itse juhlakalu, Kobayashi-sensei, veti omat treeninsä. Jos näitä kahta treeniä vertaa toisiinsa, oli Hiroakin treeni enemmän perustekniikkavetoisempi kuin Kobayashi-sensein. Huomaa, että poika jatkaa isänsä jalanjäljissä, sillä hänenkin esiintymisessä näkyy sama hyväntuulisuus ja kannustava ote kuin isä-Koballa.

IMG_3273Hiroaki-sensei näyttää tekniikkaa leiriläisille

Leiri oli ehdottomasti suurin jossa olen koskaan ollut. Treenaajia oli noin 450 samalla tatamilla, joten porukkaa riitti. Kansainvälisessä ilmapiirissä sai harjoitella, sillä tulijoita oli 25 maasta. Väenpaljouden vuoksi tekniikkaan oli ehkä hiukan hankala keskittyä, mutta mahtava tunnelma ja iloinen henki korvasi tämän. Kobayashi vetää ehdottomasti iloisinta aikidoa mitä tiedän, ja se on syy miksi tykkään käydä hänen treeneissään. Sensein iloinen asenne tarttuu, ja treeneissä hymyillään paljon. Monesti aikidoleireillä tuntuu, että tekniikkaa pitäisi suorittaa naama peruslukemilla ja haudanvakavasti, joten on virkistävää, kun senseikin välillä vähän hassuttelee näyttäessään tekniikkaa edessä. Lisäksi sensei suhtautuu kannustavasti kaikkiin harjoittelijoihin vyöarvosta ja tasosta riippumatta, ja on erittäin kärsivällinen.

IMG_3267Hencca tekee suwariwazaa.

IMG_3279Arja suorittamassa kaitten osae -tekniikkaa.

Treenien jälkeen pääsimme esiintymään juhlanäytökseen, jossa kaikki juhlaseminaariin osallistuneet maat esittelivät taitojaan. Jokaisella n. 25 maan ”edustusjoukkueella” oli 1,5 minuuttia aikaa esiintyä. Suomen kööri, eli me lahtelaiset sekä Aikidoliiton edustaja Teemu Kurki seurueineen esiinnyimme aivan näytöksen alkupuolella. Ensin teimme kaikki yhtä aikaa perustekniikkaa, jonka jälkeen oli Kustaan ja Teemun vuoro näyttää vähän vauhdikkaampaa aikidoa. Lopuksi näytöksessä esiintyivät ns. kovemmat jätkät, eli Kobayashi-dojojen opettajat ja Arai-sensei. Toisiksi viimeisenä esiintyi Hiroaki, ja näytöksen päätti Kobayashin show, joka opettajan tyylin mukaisesti oli iloinen. Hyvää aikidoa huumorilla höystettynä. 🙂

(Toim. huom: Kyoto Budo Centerin Kyo-Butokuden on Japanin vanhin kamppailulajisali. Se on rakennettu 1899 Heijan Jingu -temppelin yhteyteen. Kobayashi-sensei kertoi että esimerkiksi kendon harjoittelijoista vain 6. danin tai korkeamman vyöarvon omistava saavat pitää näytöksiä temppelissä. Olimme siis todella etuoikeutettuja päästessämme mukaan näytökseen. Tuskin koskaan esinnymme aikidonäytöksessä tätä hienommassa ja arvokkaammassa paikassa.)

IMG_3266Kyo-Butokuden, Japanin vanhin kamppailulajihalli, näyttää temppeliltä.

_N1B0777Arai-sensei, 8. dan.

_N1B0726

_N1B0796Hiroaki-sensein iriminage.

_N1B0888Kobayashi-sensei riepottelee ukea.

_N1B0909Kyo-Butokuden on myös sisältä vaikuttavan näköinen.

Näytöksen jälkeen hyppäsimme suoraan taksiin puvut päällä, koska aikataulu iltajuhlan kanssa oli erittäin tiukka. Hotellilla juoksimme saman tien alakerran onseniin pesulle ja sieltä pukeutumaan juhlaa varten. Ja sitten taas äkkiä taksiin ja juhlapaikalle. Juhlissa ohjelmassa oli syömistä, juomista, puheita, ohjelmanumeroita (sakuhachin soittoa, geishojen esitys, saketynnyrin juhlallinen avaaminen) tanssia ja yleistä hauskanpitoa. Tunnelma oli erittäin rento ja vapautunut, ja juhla kokonaisuudessaan oli todella miellyttävä kokemus.

IMG_0372-1.JPG
Tarjolla oli – ylläripylläri – melko japanilaista ruokaa. 🙂

IMG_0371.JPG

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKoban kanssa kuvassa.

IMG_0370.JPGIgarashi-sensei, hänen vaimonsa ja Arai-sensei.

_N1B1038

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOhjelmassa oli muun muassa geishojen esitys.

_N1B0974Suomen edustajat Kobayashi-sensein kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAArai-sensein, 8. dan, kanssa tanssimassa Abban Dancing Queenin tahtiin.

Juhlallisuuksien päätyttyä päätimme vielä omalla porukalla yhdessä Suomen Aikidoliiton edustajien kanssa lähteä karaokebaariin iltaa viettämään! Karaoke Japanissa eroaa suomalaisesta siinä, että sen sijaan että esiinnyttäisiin koko baarille, on jokaisella seurueella oma huone jossa lauletaan omassa rauhassa. Huoneen vuokraan sisältyy rajoittamaton juomatarjoilu. Tosin huomasimme, että ainakin drinkit olivat kovin laimeita… 😉 Me, jotka tykkäämme karaokesta nautimme joka hetkestä, mutta muutamille karaokehuone taisi olla enemmänkin kidutuskoppi…

IMG_0367.JPG

IMG_0369.JPG

IMG_0368.JPG
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Geishaa mä metsästän

Perjantai 29.9.2014

Tämä päivä alkoi aikaisella herätyksellä, sillä lähdimme Okamoton aamutreeneihin Kioton budocenteriin. Kauhukseni huomasin, että olin hukannut vyöni. Onneksi Hans lainasi varavyötään. Budocenterin vieressä oli Tozandon kauppa, mistä sain ostettua uuden vyön.

IMG_0274.JPG

Kustaa osti samalla hakaman ja sai siitä ”Okamoto-alennusta”, koska henkilökunta kuuli, että olimme olleet Okamoton salilla vierailulla.

Iltapäivällä lähdimme Arjan ja Agnetan kanssa kaupungin vanhaan osaan, Gioniin, joka on tunnettu geishoista. Olisimme kovasti halunneet nähdä vilauksen oikeista geishoista täydessä varustuksesaan, mutta ikävä kyllä ei onnistanut.

IMG_0324.JPG
Nämä rouvat taisivat olla lähinnä geishoja, mitä näimme… 😉

IMG_0327.JPG
Geishakorttelia.

IMG_0321.JPG
Kiotossa temppeleiltä ei voi välttyä.

IMG_0346.JPG
Pyhäkön vartija.

IMG_0363.JPG
Auringon laskiessa matkalla kohti hotellia.

IMG_0365.JPG
Löysin paikallisesta marketista Suntory-viskiä!

IMG_0366.JPG

Aikidoa samuraiden kotikonnuilla

Kiotolla on takanaan väkevä ja uljas historia, jossa perinteitä kunnioittavien budon harjoittajien esi-isät, samurait, elivät kulta-aikaansa 1100-luvulta aina 1800-luvun puolivälin Meiji-restauraatioon asti. Samurai-sana on joidenkin tulkintojen mukaan johdettu sanasta saburau joka kääntyy suomeksi palvella. Samurain tärkein tehtävä olikin palvella yhteiskuntaa shogunin, armeijan ylipäällikön alaisuudessa.

Samurailuokalla oli oma moraalioppinsa, bushido, jota heidän tuli kaikissa toimissaan noudattaa. Bushidoon liittyviä samurain hyveitä olivat mm. chugi – uskollisuus, makoto –rehellisyys sekä rei – kohtelisaisuus. Nämä hyveet leimaavat japanilaista yhteiskuntaa  vielä tänäkin päivänä, minkä mekin olemme saaneet alkumatkan aikana useaan otteeseen havaita.

Kohteliaisuudesta ja palvelualttiudesta hyvä esimerkki on tämän päivän vierailumme Tozando-nimisessä budotarvikeliikkeessä, jossa henkilökunta seurasi meitä pois lähtiessämme ulos asti kadun varteen ja huolehti, että saamme taksit koko porukalle. He myös pyytelivät moneen kertaan anteeksi, että taksien tulo kestää ja taisivat kumarrella peräämme vielä pitkään senkin jälkeen kun taksin perävalot olivat jo kadonneet kadunkulman taakse.

Mainittakoon muuten, että sain ostamastani hakamasta ison alennuksen kun henkilökunta kuuli, että olimme tulossa Yoko Okamoto-sensein aikidotreeneistä. ”Okamoto-alennus” oli selkeästi isompi kuin se hinta, jonka maksoin Okamotolle kahden päivän treeneistä. Oikein hyvät kaupat tuli siis tehtyä!

Henkilösuhteilla on Japanissa kaiken kaikkiaan suuri merkitys. Esimerkiksi dojolla harjoittelemiseen on perinteisesti tarvittu suositus joltain henkilöltä, jonka dojon opettaja tuntee. On epäkunnioittavaa ilmaantua dojolle tuntematta ketään ja ilmoittamatta tulostaan etukäteen pois lukien Hombu Dojo, jonne kuka tahansa voi maksua vastaan mennä harjoittelemaan. Meille tietä Okamoto-sensein harjoituksiin tasoitti Tissier-sensein ja Micheline Tissier-sensein suositukset. Olin myös useaan otteeseen etukäteen yhteydessä Okamoto-senseihin ja sovin hänen kanssaan tarkan ajan, milloin saavumme dojolle rekisteröitymistä varten. Japanilaisten kanssa sovituista ajoista kannattaa muuten pitää kiinni!

Temppeleiden ja sokkeloisten kujien keskeltä löysimmekin eilen viihtyisän ja erittäin siistin dojon, jossa meitä odotti lämminhenkinen, mutta määrätietoisen oloinen naispuolinen aikidon ammattiopettaja. Okamoto-sensei on poikkeus japanilaisten aikido-opettajien joukossa paitsi sukupuolensa niin japanilaisittain myös hyvin kansainvälisen dojonsa ja voisin sanoa, että myös jollain tavalla länsimaalaisittain selkeän opetustyylinsä takia.

Sensein dojolla lähes puolet treenaajista on ulkomaalaisia, tosin aika moni heistä asuu Japanissa nykyään, joten dojon rauha ei uskoakseni kovin pahasti järkkynyt vaikka värikäs yhdeksänhenkinen joukkiomme ilmestyikin dojolle treenaamaan.
Okamoton treeneissä oli hyvä keskittynyt tunnelma, opettajan tekniikka oli selkeää, vahvaa ja rentoa ja mikä parasta, kaikki dojon treenaajat hakeutuivat treenaamaan meidän kanssamme. Eli koimme itsemme todellakin tervetulleiksi.

Me puolestamme yritimme parhaamme mukaan noudattaa kaikkia dojon sääntöjä ja tapoja seuraamalla dojon vakiharjoittelijoiden toimintaa, mikä on hyvin tärkeä osa vieraalla dojolla harjoittelemista.

Tekniikoiden treenaamisen ja normaalien kumarrusten lisäksi pääsimme harjoittamaan Okamoton treenien yhteydessä myös samurain tärkeintä hyvettä eli yhteisön palvelemista osallistumalla dojon siivoamiseen eilisiltana treenien jälkeen sekä osallistumalla tänä aamuna tataminrakentamistalkoisiin Kyoto Budo Center:issä.

Aikidon harjoittelu on siis paljon muutakin kuin vain tekniikoiden treenaamista. Se on myös yhteisten sääntöjen, aikidon ja budon periaatteiden noudattamista, toisten harjoittelijoiden ja oman opettajan arvostamista sekä perinteen kunnioittamista. Sitä ja kaikkea muuta, mistä me olemme saaneet vasta kalpean aavistuksen, on budon harjoittelu täällä samuraiden kotikonnuilla vanhassa keisarillisessa pääkaupungissa Kiotossa.

Okamoto-sensein toinen harjoitus

Torstai 25.9.2014

Aamu alkoi aikaisin sillä suuntasimme heti aamusta Budo Centeriin Okamoto-sensein aamuharjoitukseen. Aamuruuhkat ja julkisissa liikennevälineissä sekoilun vättämiseksi menimme taksilla. Taksimatka ei ollut juurikaan kalliimpi, kuin sama matka julkisilla kulkuneuvoilla. Ainakaan näin, kun meitä oli taksi täynnä.

Aamuharjoitukset alkoivat tatamin kokoamisella. Japanilaisilla on tähän oma, erittäin järjestelmällinen ja kurinalainen systeeminsä. Tatamin reunoille seiniä vasten tulevat matot oli numeroitu ja täydellisen, sanottakoon istuvuuden, vuoksi, ne tuli asetella juuri oikeaan järjestykseen. Loput tatamit aseteltiin näiden reunatatameiden sisälle tiiviisti. Tuloksena oli tasainen ja rakoilematon harjoitusalusta. Etenkin rakoilematon. Harmi, ettei tatamin kokoamisesta saanut videota. Tästä voisi Suomenkin leireillä ottaa oppia, siellä kun irtotatamit tuppaavat väkisinkin rakoilemaan…

Aamun treeni oli eilisiltaista vauhdikkaampi, sillä tatami oli isompi ja väkeä vähemmän. Treenit aloitettiin ikkyolla, jota tehtiin ensiksi ai-hamnista, sitten morotedorista. Morotedori-ikkyoon senseilla oli erittäin hyviä pointteja ja tekniikka sai uutta toimivuutta ja voimaa. Ikkyon jälkeen samasta hyökkäysmuodosta tehtiin myös nikkyota ja iriminagea. Okamoto-sensei oli erittäin tarkka uken liikkumisesta nikkyossa, lukkoa väistettäessä oli tärkeää säilyttää oma keskusta, jotta pystyi jatkamaan liikkumista. Lopuksi teimme vielä hetken shomen-uchi kotegaeshia.

Aikido Kyoto-dojon treenaajat olivat tässäkin harjoituksessa erittäin taitavia ja ystävällisiä. Kaikki liikkuivat hyvin ukena eikä kukaan vääntänyt tekniikkaa voimalla. Kehoon jäi hyvä fiilis harjoituksen jälkeen, joskin reidet olivat kovilla matalien asentojen vuoksi.

Treenin jälkeen muistimme Okamoto-senseita pienellä lahjalla, jossa oli mm. Fazerin suklaata. Toni tarjosi opettajalle myös salmiakkia, mutta salmiakki ei varsinaisesti ollut sensein mieleen 😉

Treenin jälkeen vierailimme vielä uudelleen Tozandolla, joka olikin ihan Budo Centerin kulman takana. Kustaa osti itselleen uuden hakaman ja Outi sai uuden vyön. Paluu hotellille sujui kätevästi taksilla.

Aikido Kyoto ja Okamoto-sensei

Torstai 25.9.2014

Koska tulimme Japaniin pääasiassa harjoittelemaan aikidoa, tässä tarkemmin ensimmäisestä aikidoharjoituksesta, ja kyseisestä päivästä.

Olimme saaneet Okamoto-senseiltä viestin, että meidän tulisi tulla etukäteen dojolle ilmoittautumaan ja hoitamaan harjoitusmaksut. Lähdimme hyvissä ajoin hotelliltä kävelemään kohti dojoa.

Aikido Kyoton sivuilla varoitetaan että dojo voi olla vaikea löytää, joten tutkimme etukäteen, mitä kautta dojolle pääsee. Päätimme ensin etsiä dojon, jonka jälkeen voisimme viettää aikaa lähiympäristössä.

Lopulta dojo oli helppo löytää, vaikka se sijaitsi pienten katujen ja kujien labyrintissä. Meillä oli useampi tunti aikaa, joten päätimme ensin vierailla ihan dojon vieressä olevassa temppelissä. Daihooni-ji-temppeli on pyhitetty hedelmällisyydelle, tai näin ainakin uskoisimme. Hencca, Arja ja Agneta maksoivat pääsylipun ja kävivät temppelin sisällä. Temppeli oli hyvin rauhallinen ja siellä oli satoja vuosia vanhoja vanhoja, jumalia esittäviä patsaita.

Seuraavaksi päätimme käydä syömässä. Aluksi meillä oli vaikeuksia löytää sopivaa ravintolaa. Mutta kun sattumalta saavuimme aukiolle, jossa torikojuissa oli myytävänä monenlaista ruokaa. Söimme esimerkiksi mustekalan lonkeroa sisältäviä paistettuja taikinapalloja, nuudeliwokkia, sokerilla päällystettyjä bataatteja ja jotain lettuja, joista kukaan ei oikein osannut sanoa, mitä ne ovat.

Tori oli suuren temppelin, Kitano Tenman-gun edustalla. Kävimme kiertämässä myös temppelissä. Aurinko alkoi jo laskea, joten päätimme lähteä takaisin dojolle.

Dojolle olivat saapuneet bussilla myös Ulla, Hans ja Jenna. Oltuamme hetken dojon edessä, Okamoto tuli avaamaan oven ja pyysi astumaan sisään.

Dojo on sisältä todella kaunis ja japanilaisittain aika isokokoinen. Okamoto toivoitti meidät tervetulleiksi ja kyseli, kuinka matka oli sujunut ja mistä olemme. Meitä vastassa oli myös hänen uchideshi-oppilaitaan. Alkumuodollisuudet hoidettuamme meillä oli vielä pari tuntia aikaa ennen ensimmäisten treenien alkua.

Minä (Toni), Arja ja Outi päätimme etsiä jonkin paikan, jossa istua ja leputtaa väsyneitä jalkojamme ennen harjoitusten alkua. Päädyimme läheiselle leikkikentälle, josta löysimme vapaan penkin.

Seurasimme paikallisten lasten leikkejä ja ryhmä lapsia uskalsikin tulla tekemään lähempää tuttavuutta ja kysyivät, mistä olemme. Kerroimme, että Suomesta. Muumit olivat lapsille tuttuja, kuten myös joulupukki. Keskustelu sujui hyvin lasten osatessa muutaman sanan englantia ja me saman verran japania. Muistin, että minulla on salmiakkirasia repussa, ja tarjosimme lapsille suomalaista karkkia. Selkeästi makuelämys oli lapsille uusi ja vieras, mutta eivät he sitä tuntuneet inhoavan. Kerroimme, että olemme tulleet harjoittelemaan aikidoa. Yksi poika kertoi harjoittelevansa karatea. Kerroin myös harjoittelevani karatea aikidon lisäksi. Näytin heille aikidon dan-passia, ja olevani toinen dan, josta lapset olivat hyvin vaikuttuneita. Kuulemma poliisit Japanissa harjoittelevat aikidoa. Oli aika siirtyä takaisin dojolle, joten sanoimme lapsille “Sayonara!” ja lähdimme takaisin.

Tänään oli luvassa kaksi harjoitusta. Ensin olisi aloittelijoiden harjoitus ja seuraavaksi ylempien vyöarvojen “3rd kyu and higher” -harjoitukset.

Ensimmäisenä huomasimme harjoittelijoiden kurinalaisuuden. Kengät riisuttiin dojolle saavuttaessa ja tehtiin kumarrus shomeniin tatamin reunalla. Jos joku meistä unohti jotain, uchideshit tulivat nopeasti ohjeistamaan oikeaan toimintatapaan. Dojo oli myös hyvin kansainvälinen. Harjoituksissa oli harjoittelijoita Yhdysvalloista, Ranskasta, Macaolta ja Etelä-Amerikasta.

Uchideshi löi puisella vasaralla kaksi kertaa seinälle ripustettuun puupalaseen harjoituksen alun merkiksi. Harjoitusten aluksi Okamoto-sensei ilmoitti kaikille, että kaukaa Finrandosta on tullut harjoittelijoita heille vierailulle. Oppilaat eivät vierastaneet meitä vaan monet tulivat hakemaan meitä harjoittelemaan.

Aikido Kyoton harjoittelijat yllättivät osaamistasollaan. Taso oli korkea. Jopa aloittelijat yllättivät osaamisellaan.

Ensimmäisissä harjoituksissa tehtiin ainakin aihanmi katatedori ikkyota, morotedori (katateryotedori) ikkyota ja samasta hyökkäysmuodosta kokyo-ho:ta.

Itseäni jännitti, kuinka polveni kestää harjoitukset. Juuri ennen lähtöä loukkasin polveni Suomessa aikidoharjoituksissa. Minun pitikin jättää toiset harjoitukset väliin, koska en uskonut polveni kestävän enempää. Katsoinkin toiset harjoitukset sivusta Agnetan kanssa.

Mielestämme vierailu Aikido Kyotossa oli hyvin miellyttävä kokemus. Dojon ilmapiiri ja harjoittelijat olivat ystävällisiä. Harjoittelijat olivat kurinalaisia. Harjoitukset olivat intensiivisiä, eikä turhaa jutustelua ollut. Harjoitusten lopuksi kaikki osallistuivat dojon siivoukseen.

Okamoto-sensei on ystävällinen, mutta samalla tiukka. Opettajan tekniikka oli selkeää ja toimivaa. Sensei osaa hyvin englantia ja myös ranskaa. Onhan hän harjoitellut Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Japanissa ei voi marssia dojolle tuosta vain, vaan on kohteliasta ilmoittaa tulostaan etukäteen. Parempi on, jos viestin saa lähetettyä opettajasuhteen kautta. Me saimme lähetettyä viestin Okamotolle Micheline Tissierin ja Christian Tissierin kautta. Uskomme tällä olleen vaikutusta, koska vastaanotto oli todella ystävällinen.

Harjoittelijoiden joukosta löytyi myös Suomi-fani, Keiko. Keiko on käynyt Tampereella ja Helsingissä. Muumit ja hattivatit olivat tuttuja Keikolle. Annoimme hänelle tuliasiksi Fazerin suklaata ja toivotimme hänet tervetulleeksi Suomeen ja Lahteen vierailulle. Keiko saattoi meidät takaisin hotellille.

Päivä oli taas todella antoisa. Itseäni suretti polveni kunto. Olen haaveillut tästä matkasta yli 10 vuotta ja nyt kun olen täällä, jääkö minulta harjoittelu kokonaan väliin 🙁 ?

Seuraavassa päivityksessä kerrotaan, Miten Tonin harjoittelu onnistui – Stay tuned!

_N1B9821

Satisfaction!

 

_N1B9847Kujia Aikido Kyoton läheisyydessä.

_N1B9848Ei miehiä vai ei salaisia agentteja?

_N1B9872Kissanpentuja Daihooni-ji-temppelillä.

_N1B9936Aikido Kyoto Dojo

jaateloVihreä tee -jäätelöä

octopus-ballsMustekalapalleroita

aikido-kyoto2Ryhmäkuva ensimmäisten harjoitusten jälkeen

Kiertelypäivä Kiotossa ja Okamoto-sensein treenit

Tänään aamulla meikäläinen, Kustaa, Hencca, Agneta, Arja ja Toni lähdimme kiertelemään Kiotoon jalkaisin. Tarkoitus oli kuluttaa aikaa ennen Okamoto-sensein treenejä, joita meille oli suositellut Micheline Tissier.

Sitä ennen tapahtui ainakin seuraavaa:

IMG_0173.JPG Ihmettelimme japanilaisten kykyä parkkeerata autojaan.

IMG_0135.JPGNäimme paljon portteja.

IMG_0245.JPG Ja temppeleitä.

IMG_0209.JPGJa kapeita kujia.

IMG_0265.JPGLisäksi huvittelimme syöttämällä paikallisille lapsille salmiakkia. He eivät tuntuneet saaneen siitä pahempia traumoja.

IMG_0229.JPGNiin ja tässä taas portti, iso sellainen.

IMG_0205.JPGOkamoto-sensein dojon ulko-ovella.

IMG_0250.JPGSensei ottamassa meidät vastaan ennen treenejä.

Tozando ja Nijo-jo

Tänään keskiviikkona Jenna, Kustaa ja Outi lähtivät Osakaan chi-kung-treeneihin, Hans lähti Takamatsuun tapaamaan sukulaisiaan ja me loput käytimme päivän tutustumalla Kiotoon.

Aamun liikkeellelähtö oli aikaerorasituksesta johtuen edelleen hieman tahmeaa. Lähdimme kävellen kohti Tozandon Kioton liikettä, jonne oli hotelliltamme matkaa noin 2 kilometriä. Matkalla ohitimme vallihaudan ympäröimän vanhan linnan, jota päätimme mennä katsomaan, kun paikallinen ohikulkijakin sitä suositteli.

Nijo-jon linnoitus rakennettiin Tokugawa Ieyasu Shogunin aikakaudella (1543-1616). Se on kuuluisa seinämaalauksistaan ja taidokkaista puukaiverruksistaan. Taistelutaitojen näkökulmasta mielenkiintoinen yksityiskohta ovat rakennuksen lattiat. Ns. nightingale floors narahtelivat kävellessä ja paljastivat mahdolliset palatsiin tunkeutuneet viholliset. Ja lattia todella narisi, vaikka miten yritimme hiipiä varpaillamme paljain jaloin. Ei siis mikään ihme, että elokuvien ninjat liikkuvat katossa! Turvallisuudesta oli muutenkin huolehdittu tarkoin. Seinäpaneeleiden ja salaovien taakse kätkeytyivät Shogunin henkivartijoiden huoneet.

Nijo-jon linnoituksen yhteydessä oleva japanilainen puutarha on myös ehdottomasti näkemisen arvoinen. Puutarhan rauha, kauneus ja harmonia tekivät minuun suuren vaikutuksen. Puutarha jakautui useisiin osioihin, joissa oli oma teemansa. Vesiaiheet, lammikot, sillat ja vesiputoukset vuorottelivat kivipuutarhojen, muotoonleikattujen puiden ja pienempien talojen kanssa. Yksi osa puutarhaa oli varattu kokonaan kirsikkapuille. Laaja puutarha oli suunniteltu siten, että siellä on nähtävää ympäri vuoden: aina joku kasveista kukkii tai on näyttävä ruskan väreissä.

Päivämme kohokohta oli kuitenkin vierailu Tozandon budotarvikeliikkeessä. Tozando on monille suomalaisille aikidoharrastajille tuttu nettikauppa ja Kiotossa on peräti kaksi Tozandon myymälää. Vaikka Tozando palvelee ensisijaisesti Kendon harrastajia, löytyi meille aikidokillekin ostettavaa. Paikan päällä palvelu oli ensiluokkaista (niin kuin missä tahansa Japanissa) ja myyjä erittäin ystävällinen. Sovitimme useita eri hakamia, ja minulle ja Agnetalle löytyikin sopivat koot. Myös Toni oli tullut hakamaostoksille, mutta Tonin toivomaa pituutta ei tästä liikkeestä löytynyt. Eipä hätää, Tozando kustansi koko porukalle taksikyydin ketjun toiseen liikkeeseen, jossa Tonille sopiva hakama odotti meitä!

Usko tai älä: Tozandon liikkeen yläkerrassa oli kendo-haarniskojen myyntinäyttely. Hello Kitty -kissahahmon 40-vuotis syntymäpäivän kunniaksi näytteillä oli kaksi Hello Kitty -kuosista haarniskaa, väreinä pinkkiä, punaista ja valkoistaä Lisäksi rintapanssareita oli saatavilla vaaleanpunaisina ja myös turkoosi näkyi olevan myynnissä. Valitettavasti aikido-hakamia tai -pukuja ei saanut Hello Kitty -teemalla, joten minun oli tyytyminen asepussiin.

Tozandolta Arja ja Agneta ostivat myös pari bokkenia. Ne olivat edullisia, mutta miten niiden roudaaminen Suomeen onnistuu, se jää nähtäväksi. Ensisijaisesti luotamme PostiPateen, kerromme sitten myöhemmin löysivätkö bokkenit koskaan perille.

Vinkkinä kerrottakoon vielä Japanin matkaa, ja erityisesti tuliaisostoksia suunnitteleville, että Tax Free raja on 10 000 yeniä. Mikäli ostoksen arvo ylittää tämän, siitä ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa (8%). Ja jos Tozandon valikoimista ei löydy sopivaa kotiinviemistä, niin voi käväistä vaikka viereisessä Kyoto Handicraft Centerissä (perinteisiä käsitöitä ja jonkin verran krääsää).

Qigongia ja sekoilua Osakassa

Toinen päivä Kiotossa. Nyt päästiin asiaan. Porukalla oli monenlaisia ideoita siitä, mitä olisi ohjelmassa tänään. Minä, Jenna ja Kustaa päätimme lähteä Osakaan Tsumura-sensein qigong-treeneihin. Tämä oli siis suunnitelmissa, mutta taaskaan ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Matka alkoi reippailulla Kyoto Station  -juna-asemalle. Kun olimme päässeet lähijunalla Osakaan, siirryimme metroon. Harmi, että Osakassa metro ei ole yhtä simppeli kuin kotopuolessa. Pelkästään lippujen osto, saatikka junasta toiseen siirtyminen on kovin haastavaa.

IMG_0056.JPGOsakassa.

Lopulta kolmen metro-vaihdon jälkeen löysimme itsemme päämäärästämme, tai näin luulimme. Kustaa oli kämmännyt, ja olimmekin qigongin sijasta jonkun takakujan balettisalilla, väärällä puolella jokea. Ja treenit oli tietenkin alkaneet siellä jossain toisaalla.

IMG_0077.JPG
Oikeaa osoitetta etsimässä.

Kauko Uusoksan kauko-avustuksella onneksi löysimme oikeaan paikkaan ja pääsimme qigong-harjoituksiin, vaikkakin tyylikkäästi myöhässä (urpot gaijinit). Qigongin jälkeen meille tarjottiin vielä virvoketta hauskassa, hiukan meitä vanhemmassa seurassa.

IMG_0095.JPG
Tsumura-sensei kuvan vasemmassa reunassa.

Ja sitten oli jälleen edessä kaoottinen matka metroilla ja junilla takaisin Kiotoon. Siinä hommassa menikin koko ilta ja alkoi jo väsyttää. Onneksi joka kadunkulmassa on automaatti, josta voi ostaa Tommy Lee Jones -kahvia. Boss!

IMG_0069.JPG