Eilen oli ensimmäinen kokonainen päivä Tokiossa ja Toni ja minä (Arja) päätimme lähteä heti ensimmäiseksi Akihabaran alueelle. Toni oli jo Suomessa suunnitellut ostavansa Japanista uuden kameran ja Akihabara on on siihen paras paikka, koska alue on täynnä elektroniikkaliikkeitä. Aluksi ostimme hotellin viereiseltä Hashimoton asemalta Seica -lipun, jolla pääsee kulkemaan kaikissa Tokion alueen junissa, metroissa ja busseissa. Seicaan maksetaan panttimaksu 500 jeniä ja sen päälle voi ladata lippuautomaateista lisää rahaa. Kyseinen lippu on kyllä aivan ehdoton Tokiossa, koska välimatkat ovat niin pitkiä. Edellisessä kirjoituksessa Outi taisikin mainita matkojen voivan kestää hyvinkin tunnin tai yli.

Japanilaiset ovat äärimmäisen järjestelmällistä ja organisoitua kansaa, jotka toimivat joka tilanteessa ennalta määrättyjen ja opittujen kaavojen mukaan. Nämä ilmenevät hyvin esimerkiksi aikidoharjoituksissa, lentokentillä, junissa ja erilaisissa jonotustilanteissa. Juna-asemien laitureilla on merkityt kohdat, joissa jonotetaan järjestyksessä vaunuihin eli vaunuihin ei todellakaan ryntäillä suinpäin ja asemilla onkin opastauluja, mitkä kieltävät ryntäilyn ja tönimisen. Junissa matkustajat ovat hiljaa ja keskittyneitä lukemiseen, kännykän näpyttelyyn tai etenkin ilta-aikaan nukkumiseen jopa seisaaltaan. Me suomalaiset olemmekin olleet täällä junissa matkustaessa huomiota herättävän äänekkäitä paikallisiin verrattuna…

Tänään tiistaina me kävimme Tonin kanssa aamupäivällä kävelemässä hotellin lähistöllä. Minua viehättävät kaikki pikkukujat, joiden varrella on paikallisten ihmisten taloja minimaalisen pienine pihoineen. Törmäsimme sattumalta japanilaiseen hautausmaahan ja sen yhteydessä olevaan temppeliin. Temppelillä oli myös pieni puutarha lampineen. Otimme hautausmaalta ja temppeliltä valokuvia, joskin taas mietimme onko se luvallista, koska emme tiedä tarkkaan paikallisten tapoja. Aiemmin vierailemissamme temppeleissä on ollut kuvauskieltoja ilmeisesti uskonnollisista syistä. Temppelialueet ovat siitä jänniä paikkoja, että ne saattavat sijaita aivan suurten katujen ja talojen puristuksissa, mutta itse alue on täysin hiljainen ja niissä tuntuu kuin astuisi aivan eri maailmaan, etenkin näissä Japanin suurkaupungeissa.

Kuljimme myös joen vartta pitkin, jossa tosin oli aika vähän vettä, koska sadekausi ei ole vielä kunnolla alkanut. Toisaalta se olikin hyvä, koska matalalla oleva vesi oli kirkasta, ja huomasimme vedessä pieniä kaloja ja kilpikonnia! Näimme myös kuningaskalastaja-linnun ja pikkulinnun kokoisen pikimustan perhosen liihottelemassa. Itselleni tämäntyyppiset luonnonihmeet ovat tärkeitä, koska tykkään Suomessakin liikkua luonnossa.

Luonnon ihmettelyn jälkeen Hencca, Toni ja minä lähdimme parin junapysäkin päässä olevaan suureen ostoskeskukseen. Sieltä löytyikin tuttua tavaraa; muummeja! Eräässä pienessä liikkeessä oli Tove Jansson 100 anniversary kylttejä ja seinällä luki suurin kirjaimin “Kiitos”. Ostin tuolta kaupasta lisän muumimukikokoelmaani. Nyt täytyykin mennä nukkumaan (klo on 22), koska Igarashi-sensei oli jättänyt Kustaalle viestin hotellin respaan, että huomisaamuna klo 6.30 on aikidotreenit, joihin kaikkien osallistuminen on suotavaa, jollei ole parempaa tekemistä. Ts. hyvää yötä!