Aikido Kyoto ja Okamoto-sensei

Torstai 25.9.2014

Koska tulimme Japaniin pääasiassa harjoittelemaan aikidoa, tässä tarkemmin ensimmäisestä aikidoharjoituksesta, ja kyseisestä päivästä.

Olimme saaneet Okamoto-senseiltä viestin, että meidän tulisi tulla etukäteen dojolle ilmoittautumaan ja hoitamaan harjoitusmaksut. Lähdimme hyvissä ajoin hotelliltä kävelemään kohti dojoa.

Aikido Kyoton sivuilla varoitetaan että dojo voi olla vaikea löytää, joten tutkimme etukäteen, mitä kautta dojolle pääsee. Päätimme ensin etsiä dojon, jonka jälkeen voisimme viettää aikaa lähiympäristössä.

Lopulta dojo oli helppo löytää, vaikka se sijaitsi pienten katujen ja kujien labyrintissä. Meillä oli useampi tunti aikaa, joten päätimme ensin vierailla ihan dojon vieressä olevassa temppelissä. Daihooni-ji-temppeli on pyhitetty hedelmällisyydelle, tai näin ainakin uskoisimme. Hencca, Arja ja Agneta maksoivat pääsylipun ja kävivät temppelin sisällä. Temppeli oli hyvin rauhallinen ja siellä oli satoja vuosia vanhoja vanhoja, jumalia esittäviä patsaita.

Seuraavaksi päätimme käydä syömässä. Aluksi meillä oli vaikeuksia löytää sopivaa ravintolaa. Mutta kun sattumalta saavuimme aukiolle, jossa torikojuissa oli myytävänä monenlaista ruokaa. Söimme esimerkiksi mustekalan lonkeroa sisältäviä paistettuja taikinapalloja, nuudeliwokkia, sokerilla päällystettyjä bataatteja ja jotain lettuja, joista kukaan ei oikein osannut sanoa, mitä ne ovat.

Tori oli suuren temppelin, Kitano Tenman-gun edustalla. Kävimme kiertämässä myös temppelissä. Aurinko alkoi jo laskea, joten päätimme lähteä takaisin dojolle.

Dojolle olivat saapuneet bussilla myös Ulla, Hans ja Jenna. Oltuamme hetken dojon edessä, Okamoto tuli avaamaan oven ja pyysi astumaan sisään.

Dojo on sisältä todella kaunis ja japanilaisittain aika isokokoinen. Okamoto toivoitti meidät tervetulleiksi ja kyseli, kuinka matka oli sujunut ja mistä olemme. Meitä vastassa oli myös hänen uchideshi-oppilaitaan. Alkumuodollisuudet hoidettuamme meillä oli vielä pari tuntia aikaa ennen ensimmäisten treenien alkua.

Minä (Toni), Arja ja Outi päätimme etsiä jonkin paikan, jossa istua ja leputtaa väsyneitä jalkojamme ennen harjoitusten alkua. Päädyimme läheiselle leikkikentälle, josta löysimme vapaan penkin.

Seurasimme paikallisten lasten leikkejä ja ryhmä lapsia uskalsikin tulla tekemään lähempää tuttavuutta ja kysyivät, mistä olemme. Kerroimme, että Suomesta. Muumit olivat lapsille tuttuja, kuten myös joulupukki. Keskustelu sujui hyvin lasten osatessa muutaman sanan englantia ja me saman verran japania. Muistin, että minulla on salmiakkirasia repussa, ja tarjosimme lapsille suomalaista karkkia. Selkeästi makuelämys oli lapsille uusi ja vieras, mutta eivät he sitä tuntuneet inhoavan. Kerroimme, että olemme tulleet harjoittelemaan aikidoa. Yksi poika kertoi harjoittelevansa karatea. Kerroin myös harjoittelevani karatea aikidon lisäksi. Näytin heille aikidon dan-passia, ja olevani toinen dan, josta lapset olivat hyvin vaikuttuneita. Kuulemma poliisit Japanissa harjoittelevat aikidoa. Oli aika siirtyä takaisin dojolle, joten sanoimme lapsille “Sayonara!” ja lähdimme takaisin.

Tänään oli luvassa kaksi harjoitusta. Ensin olisi aloittelijoiden harjoitus ja seuraavaksi ylempien vyöarvojen “3rd kyu and higher” -harjoitukset.

Ensimmäisenä huomasimme harjoittelijoiden kurinalaisuuden. Kengät riisuttiin dojolle saavuttaessa ja tehtiin kumarrus shomeniin tatamin reunalla. Jos joku meistä unohti jotain, uchideshit tulivat nopeasti ohjeistamaan oikeaan toimintatapaan. Dojo oli myös hyvin kansainvälinen. Harjoituksissa oli harjoittelijoita Yhdysvalloista, Ranskasta, Macaolta ja Etelä-Amerikasta.

Uchideshi löi puisella vasaralla kaksi kertaa seinälle ripustettuun puupalaseen harjoituksen alun merkiksi. Harjoitusten aluksi Okamoto-sensei ilmoitti kaikille, että kaukaa Finrandosta on tullut harjoittelijoita heille vierailulle. Oppilaat eivät vierastaneet meitä vaan monet tulivat hakemaan meitä harjoittelemaan.

Aikido Kyoton harjoittelijat yllättivät osaamistasollaan. Taso oli korkea. Jopa aloittelijat yllättivät osaamisellaan.

Ensimmäisissä harjoituksissa tehtiin ainakin aihanmi katatedori ikkyota, morotedori (katateryotedori) ikkyota ja samasta hyökkäysmuodosta kokyo-ho:ta.

Itseäni jännitti, kuinka polveni kestää harjoitukset. Juuri ennen lähtöä loukkasin polveni Suomessa aikidoharjoituksissa. Minun pitikin jättää toiset harjoitukset väliin, koska en uskonut polveni kestävän enempää. Katsoinkin toiset harjoitukset sivusta Agnetan kanssa.

Mielestämme vierailu Aikido Kyotossa oli hyvin miellyttävä kokemus. Dojon ilmapiiri ja harjoittelijat olivat ystävällisiä. Harjoittelijat olivat kurinalaisia. Harjoitukset olivat intensiivisiä, eikä turhaa jutustelua ollut. Harjoitusten lopuksi kaikki osallistuivat dojon siivoukseen.

Okamoto-sensei on ystävällinen, mutta samalla tiukka. Opettajan tekniikka oli selkeää ja toimivaa. Sensei osaa hyvin englantia ja myös ranskaa. Onhan hän harjoitellut Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Japanissa ei voi marssia dojolle tuosta vain, vaan on kohteliasta ilmoittaa tulostaan etukäteen. Parempi on, jos viestin saa lähetettyä opettajasuhteen kautta. Me saimme lähetettyä viestin Okamotolle Micheline Tissierin ja Christian Tissierin kautta. Uskomme tällä olleen vaikutusta, koska vastaanotto oli todella ystävällinen.

Harjoittelijoiden joukosta löytyi myös Suomi-fani, Keiko. Keiko on käynyt Tampereella ja Helsingissä. Muumit ja hattivatit olivat tuttuja Keikolle. Annoimme hänelle tuliasiksi Fazerin suklaata ja toivotimme hänet tervetulleeksi Suomeen ja Lahteen vierailulle. Keiko saattoi meidät takaisin hotellille.

Päivä oli taas todella antoisa. Itseäni suretti polveni kunto. Olen haaveillut tästä matkasta yli 10 vuotta ja nyt kun olen täällä, jääkö minulta harjoittelu kokonaan väliin 🙁 ?

Seuraavassa päivityksessä kerrotaan, Miten Tonin harjoittelu onnistui – Stay tuned!

Satisfaction!