Lauantai 27.9.2014
(päivitetty, lisätty kuvia)

Eilen oli matkamme kohokohta, eli Kobayashi-dojon 45-vuotisjuhlaseminaari. Päivä venyi todella pitkäksi ja nukkumaan pääsin vasta aika pitkälti seuraavan vuorokauden puolella. Siksi tämä päivitys tulee hiukan viiveellä… Päivä oli todella tapahtumarikas ja ikimuistoinen, enkä edes jaksa yrittää sanallisesti kuvailla kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. 🙂

Aamulla lähdimme leiripaikalle Kioton Budocenteriin. Ensin oli vuorossa Hiroaki-sensein treenit, joiden jälkeen itse juhlakalu, Kobayashi-sensei, veti omat treeninsä. Jos näitä kahta treeniä vertaa toisiinsa, oli Hiroakin treeni enemmän perustekniikkavetoisempi kuin Kobayashi-sensein. Huomaa, että poika jatkaa isänsä jalanjäljissä, sillä hänenkin esiintymisessä näkyy sama hyväntuulisuus ja kannustava ote kuin isä-Koballa.

Hiroaki-sensei näyttää tekniikkaa leiriläisille

Leiri oli ehdottomasti suurin jossa olen koskaan ollut. Treenaajia oli noin 450 samalla tatamilla, joten porukkaa riitti. Kansainvälisessä ilmapiirissä sai harjoitella, sillä tulijoita oli 25 maasta. Väenpaljouden vuoksi tekniikkaan oli ehkä hiukan hankala keskittyä, mutta mahtava tunnelma ja iloinen henki korvasi tämän. Kobayashi vetää ehdottomasti iloisinta aikidoa mitä tiedän, ja se on syy miksi tykkään käydä hänen treeneissään. Sensein iloinen asenne tarttuu, ja treeneissä hymyillään paljon. Monesti aikidoleireillä tuntuu, että tekniikkaa pitäisi suorittaa naama peruslukemilla ja haudanvakavasti, joten on virkistävää, kun senseikin välillä vähän hassuttelee näyttäessään tekniikkaa edessä. Lisäksi sensei suhtautuu kannustavasti kaikkiin harjoittelijoihin vyöarvosta ja tasosta riippumatta, ja on erittäin kärsivällinen.

Hencca tekee suwariwazaa.

Arja suorittamassa kaitten osae -tekniikkaa.

Treenien jälkeen pääsimme esiintymään juhlanäytökseen, jossa kaikki juhlaseminaariin osallistuneet maat esittelivät taitojaan. Jokaisella n. 25 maan ”edustusjoukkueella” oli 1,5 minuuttia aikaa esiintyä. Suomen kööri, eli me lahtelaiset sekä Aikidoliiton edustaja Teemu Kurki seurueineen esiinnyimme aivan näytöksen alkupuolella. Ensin teimme kaikki yhtä aikaa perustekniikkaa, jonka jälkeen oli Kustaan ja Teemun vuoro näyttää vähän vauhdikkaampaa aikidoa. Lopuksi näytöksessä esiintyivät ns. kovemmat jätkät, eli Kobayashi-dojojen opettajat ja Arai-sensei. Toisiksi viimeisenä esiintyi Hiroaki, ja näytöksen päätti Kobayashin show, joka opettajan tyylin mukaisesti oli iloinen. Hyvää aikidoa huumorilla höystettynä. 🙂

(Toim. huom: Kyoto Budo Centerin Kyo-Butokuden on Japanin vanhin kamppailulajisali. Se on rakennettu 1899 Heijan Jingu -temppelin yhteyteen. Kobayashi-sensei kertoi että esimerkiksi kendon harjoittelijoista vain 6. danin tai korkeamman vyöarvon omistava saavat pitää näytöksiä temppelissä. Olimme siis todella etuoikeutettuja päästessämme mukaan näytökseen. Tuskin koskaan esinnymme aikidonäytöksessä tätä hienommassa ja arvokkaammassa paikassa.)

Kyo-Butokuden, Japanin vanhin kamppailulajihalli, näyttää temppeliltä.

Arai-sensei, 8. dan.

Hiroaki-sensein iriminage.

Kobayashi-sensei riepottelee ukea.

Kyo-Butokuden on myös sisältä vaikuttavan näköinen.

Näytöksen jälkeen hyppäsimme suoraan taksiin puvut päällä, koska aikataulu iltajuhlan kanssa oli erittäin tiukka. Hotellilla juoksimme saman tien alakerran onseniin pesulle ja sieltä pukeutumaan juhlaa varten. Ja sitten taas äkkiä taksiin ja juhlapaikalle. Juhlissa ohjelmassa oli syömistä, juomista, puheita, ohjelmanumeroita (sakuhachin soittoa, geishojen esitys, saketynnyrin juhlallinen avaaminen) tanssia ja yleistä hauskanpitoa. Tunnelma oli erittäin rento ja vapautunut, ja juhla kokonaisuudessaan oli todella miellyttävä kokemus.

Tarjolla oli – ylläripylläri – melko japanilaista ruokaa. 🙂

Koban kanssa kuvassa.

Igarashi-sensei, hänen vaimonsa ja Arai-sensei.

Ohjelmassa oli muun muassa geishojen esitys.

Suomen edustajat Kobayashi-sensein kanssa.

Arai-sensein, 8. dan, kanssa tanssimassa Abban Dancing Queenin tahtiin.

Juhlallisuuksien päätyttyä päätimme vielä omalla porukalla yhdessä Suomen Aikidoliiton edustajien kanssa lähteä karaokebaariin iltaa viettämään! Karaoke Japanissa eroaa suomalaisesta siinä, että sen sijaan että esiinnyttäisiin koko baarille, on jokaisella seurueella oma huone jossa lauletaan omassa rauhassa. Huoneen vuokraan sisältyy rajoittamaton juomatarjoilu. Tosin huomasimme, että ainakin drinkit olivat kovin laimeita… 😉 Me, jotka tykkäämme karaokesta nautimme joka hetkestä, mutta muutamille karaokehuone taisi olla enemmänkin kidutuskoppi…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.