Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2014

Osakasta Kiotoon

Blogi päivittyy nyt hieman viiveellä. Lentomatka ja univaje ovat verottaneet meidän jaksamistamme, että emme ole ehtineet päivittää blogia. Yritämme kuitenkin saada päivitystahdin ajan tasalle. Täällä on vain niin paljon kaikenlaista nähtävää ja tehtävää…

Peachin lento saapui Kansain lentokentälle Osakaan. Siellä joukkoomme liittyi seureen viimeinen jäsen, Hencca, joka oli lentänyt Etelä-Korean kautta. Jenna, Ulla ja Hans tavattiin aiemmin Naritan lentokentällä.

Seuraavaksi vuorossa oli etsiä juna, jolla pääsemme Kiotoon. Kävimme syömässä lentokentän ravintolassa, jonka jälkeen etsimme rautatietoimiston lippujen ostoa varten. OStimme kaikille turistien päiväpassit, jotka olivat halvemmat kuin tavalliset junaliput olisivat olleet. Tämän jälkeen siiryimme laiturille odottamaan junaa.

Japanilainen yhteiskunta tuntuu olevan hyvin organisoitunut ja täsmällinen. Tämän huomasi myös junaa odottaessa. Ennen junan saapumista tuli kuulutus, jossa ilmoitettiin että juna saapuu ja ennen lähtöä se siivotaan. Juna saapui raiteelle, jolloin paikalle tulivat siivoojat. Ovien eteen laitetiin köysi estämään sisäänpääsy siivouksen ajaksi. Lisäksi laiturilla oli virkapukuun pukeutunut mies, joka vahti ulkopuolella, että kukaan ei mene ennen aikojaan vaunuun. Tämä oli sinänsä turhaa, koska kaikki odottivat säntillisesti jonoissa vaunujen ulkopuolella. Siivous sujui todella nopeasti. Tämä johtui osin siitä, että japanilaiset eivät juurikaan roskaa ympäristöään. Kaikki vievät roskat mukanaan tai laittavat ne kuuliaisesti roskapönttöihin. Kaikesta toiminnasta näki että kaikki oli mietitty ja kellotettu sekunnilleen etukäteen, kuinka siivouksen tulisi edetä. Juna oli saapunut päätösraiteelle ja se lähti takaisin tulosuuntaan. Niinpä hämmentävintä oli nähdä että penkit kääntyivät vaunuissa itsekseen ympäri, jotta ne olisivat menosuuntaan.

Junamatka sujui hyvin ja pääsimme vihdoin Kiotoon. Aluksi olimme aikoneet jatkaa hotellille metrolla tai paikallisjunalla, mutta olimme niin väsyneitä että totesimme taksin olevan paras vaihtoehto. Löysimme taksit, mutta heti alussa tuntui tulevan ongelmia. Taksinkuljettajat eivät nimittäin tuntuneet tunnistavan hotellin osoitetta. Japanissa osoitejärjestelmä on jotenkin omalaatuinen ja osoittetiedolla ei välttämättä pääse perille. Toisen taksin kuljettaja kuitenkin syötti taksin GPS:ään hotellin puhelinnumeron, jolla sai oikeat kordinaatit.

Taksi on Japanissa erittäin suositeltava vaihtoehto lyhyisiin matkoihin. Taksien hinnat japanissa ovat erittäin halvat.

junaa odottamassa
Seurueemme odottamassa junan siivousta.

junassaVäsyneet matkalaiset matkalla Kiotoon. Kuvassa myös junanistuimet, jotka kääntyvät itse takaisin menosuuntaan.

 

 

Vihdoin Tokiossa!

WP_20140923_011

Tuskainen lento jalat suussa on vihdoin ohi ja sijainti on tällä hetkellä Narita, Tokio. Seuraavana ohjelmassa odottelua nelisen tuntia ennen lentoa Osakaan.

P.S. Ei kyllä ole mitään järkeä lentää Helsingistä Frankfurtiin, venata siellä 4 tuntia, ja lentää sitten taas takaisin samaa reittiä Helsingin yli kohti Japania…

Naritasta pikavisiitille Tokioon

Naritaan saapuminen alkoi valitettavalla takaiskulla, kun Hans unohti takkinsa lentokentän terminaaliin. Olimme jo hotellilla, kun huomasimme takin puuttuvan. Onneksi hotelli oli kentän vieressä ja kurvasimmekin heti takaisin kentälle. Japanilaiset ovat maailmankuuluja rehellisenä kansana, ainakin tällä kertaa maine myös piti paikkansa. Puuttuva takki löytyi tuntomerkkejä vastaan infopisteestä: taskuissa olleet rahat, kamera ja autonavaimet olivat koskemattomat.

Koska oli vasta hädintuskin aikainen iltapäivä, lähdimme lounaan jälkeen ihmettelemään Tokion keskustaa. Narita Express on nopea juna lentokentältä Tokion rautatieasemalle. Tokioon päin mentäessa ulkomaalaiset saavat matkalipusta 50 % alennusta, kun lippu ostetaan etukäteen lentokentän lipunmyyntipisteestä. Matka kestää noin tunnin. Junavaunut ovat ilmastoituja, siistejä ja niissä on hyvät penkit. Miellyttävää matkustusta siis.

Tokiossa päätimme ensiksi tutustua kissakahvilaan. Sopiva kahvila löytyi lyhyen googlailun jälkeen Akihabaran lähettyviltä, Neko JaLaLa (3-5-5 Sotokanda, Chiyoda-ku, http://ameblo.jp/nekojalala/). Kissakahviloiden ideana on tarjota eläinrakkaille tokyolaisille paikka, missä pääsee katsomaan, silittämään ja leikittämään kissoja. Kissakahviloihin on pääsymaksu, joka määräytyy kahvilassa vietetyn ajan perusteella. Toisissa paikoissa juomat sisältyvät pääsymaksuun, toisissa ne ostetaan erikseen. Tokyolaiset asuvat ahtaasti ja vuokrahuoneistoihin ei yleensä saa ottaa lemmikkejä, joten kissakahvilat tarjoavat mahdollisuuden vuorovaikutukseen eläinten kanssa. Onpa suur-Tokion alueella myös kanikahvila ja jopa vuohikahvilakin!

Eläinlääkärin näkökulmasta kissakahvilan kissoissa huolehdittiin hyvin. Vierailumme aikana henkilökunta harjasi kissojen turkkeja ja useimmilla myös hampaat harjattiin! Kissoilla oli mahdollisuus olla vieraiden kanssa tai vetäytyä omiin oloihinsa viereiseen huoneeseen tai kiipeilypuiden ylimmille tasoille. Kahvila oli hieman ahdas noin kymmenelle kissalle, mutta Tokiossa myös ihmiset asuvat melko ahtaasti 🙂DSC00032

Kissakahvilasta kävelimme takaisin Tokion pääasemalle Akihabaran kautta. Akihabarassa on runsaasti elektroniikkakauppoja sekä erittäin runsaasti animeen ja mangaan keskittyineitä liikkeitä. Anime- ja manga-liikkeet eivät olleet mitään pikkukauppoja vaan jopa kuusikerroksisia tavarataloja! Kaupoista löytyi niin pelejä, videoita, sarjakuvia kuin erilaisia figuureitakin. Retrokauppa oli suunnattu SuperNintendon (SNES) ajoista haaveileville ja kaksikerroksinen kauppa oli omistettu pelkästään autojen ja rautateiden pienoismalleille.

DSC00053

Alue oli viihdealuetta, joten myös peliautomaatteja ja peliluolia oli runsaasti. Nämäkin usein monikerroksisia. Pachinkon (kuulapeliautomaatti) kokeilu valitettavasti jäi toiseen kertaan, jotta ehdimme viimeiseen Naritaan menevään junaan. Note to self: paluumatka Tokiosta Naritaan on normaalihintainen eikä lipunmyyjiä löytynyt mistään.

DSC00060

Matkaan

Lössimme siirtyminen maailman toiselle laidalle alkoi sunnuntaina 21.9., kun minä ja Hans suuntasimme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Matkajännitystä oli ilmassa ja perhosia vatsanpohjassa. Ainakin minulla. Puoliksi japanilaiselle Hansille määränpää oli luonnollisesti tuttu, eikä mahdollinen matkakuume hänestä ainakaan ulospäin näkynyt. Toki hänelläkin edellisestä Japanin vierailusta oli ehtinyt kulua jo yli vuosikymmen.

Koneemme nousi ajallaan klo 16.25 Helsingin pilviselle taivaalle, nokka kohti Moskovaa. Olimme molemmat onnellisia siitä, että lento lähti ajoissa, sillä Moskovassa vaihtoaika olisi vain 50 minuuttia, mikä oli minimivaihtoaika Shermetin kentällä. Koneemme kuitenkin odotteli Moskovan kentän yllä laskeutumislupaa yli 10 minuuttia, joten se siitä ajoissa olemisesta. Boarding Tokion koneeseen alkoi klo 19.20 paikallista aikaa. Me pääsimme ulos Helsingin koneesta 19.25. Matkan ensimmäinen harjoitus olikin juoksumarssi pitkin lentokentän käytäviä! Harjoitus käväisi anaerobisella puolella ja syke lähellä maksimia. Onneksi transfer-lentojen turva- ja passintarkastuksissa ei ollut ruuhkaa ja lopulta jouduimme jopa hetken jonottamaan koneeseen pääsyä Tokion koneen lähtöportilla. Itse asiassa, eihän meillä olisi ollut edes kiire: olimme istuneet omilla paikoillamme koneessa jo lähes vartin, kun vihon viimeiset mattimyöhäiset rymistelivät puuskuttaen ohitsemme omille istumapaikoilleen 🙂

Note to self: 50 minuutin vaihtoaika on ihan riittävä Sheremetin kentän D-terminaalissa, mutta ei suositeltava, ellei sitten pidä ylimääräisestä lomajännityksestä. Hansin sanoin ”Ensi kerralla otetaan suorat lennot!”

Matkan jännittävimmän osuuden ohitettuamme loppulento Naritaan sujui rutiinisti. Aeroflotille täydet pisteet lentokoneruuasta, jota pystyi ihan syömäänkin. Kuten yleensä, tälläkään kertaa pikkulapset ja mannertenvälinen lento eivät osoittautuneet hyväksi yhdistelmäksi kanssamatkustajien yöunien kannalta. Itse sain nukuttua korvatulppien avustuksella ehkä pari puolen tunnin pätkää. Hans ehkä saman verran. Saavuimme siis Naritaan väsyneinä, mutta onnellisina.

”Someone, who has knowledge is rich enough”
– Fortune cookie Aeroflotin aamiaisella

Matka alkaa

Kaksi yötä lennon lähtöön. Tästä matkasta olemme puhuneet seuran perustamisesta lähtien, eli yli 10 vuotta. Nyt se vihdoin toteutuu.

Päätimme Japaniin lähdöstä noin vuosi sitten syksyllä. Keräsimme kiinnostuneita yhteen ja käskimme jokaisen vähän selvittää, missä haluasi käydä ja mitä nähdä.

Tammikuussa 2014 pidimme ensimmäisen virallisen kokouksen matkaan liittyen. Siellä päätimme lähteä syys-lokakuussa ja viettää kaksi viikkoa Japanissa. Tuolloin Suomessa useasti opettamassa vieraillut Kobayashi-sensei, 8. dan shihan,  järjestää Kiotossa Kobayashi-dojon 45-vuotisjuhlaleirin.

Kiotossa vierailemme myös Aikido Kyoto -dojolla Yoko Okamoto -sensein (6. dan, shihan) luona. Hänen luonaan vierailua ehdotti meille Micheline Tissier, 6. dan, joka on Okamoton ystävä.

Aluksi ajattelimme viettää koko ajan Kiotossa, mutta myöhemmin päätimme myös mennä Tokioon. Siellä vierailemme Igarashi-sensein dojolla. Aikikain Hombu-dojo Tokiossa olisi myös yksi mielenkiintoinen kohde vierailla.

Ajankohdan varmistuessa aloimme etsiä halpoja lentoja Japaniin. Ongelmana oli, että monet lentoyhtiöt eivät näyttäneet lentoja syyskuulle asti. Tai sitten liput olivat hyvin kalliita. Keväällä alkoi vihdoin löytyä edullisempia lentoja.

Kesäkuussa päätimme vihdoin ostaa liput. Aeroflotin lento Moskovan kautta oli kaikkein edullisin. Päätimme kokoontua kaikki Vesitornin dojolle ja ostaa liput kaikille yhdessä.

Lippuja varatessa tuli kuitenkin ongelmia. Varausjärjestelmä ilmoitti että kone on jo täynnä. Vain Hans ja Ulla ehtivät ostaa viimeiset paikat Aeroflotin koneeseen. Muiden piti etsiä vaihtoehtoinen lento. Päädyimme lentämään Lufthansalla Frankfurtin kautta seuraavana päivänä. Hans ja Ulla siis lähtevät Japaniin päivää aikaisemmin.

Kiotossa varasimme huoneet Village Kyoto -hotellista. Tokiossa majoitumme Apa Hotelsiin (APA Hotel Sagamihara-Hashimoto-Ekimae).

Treenimatkalle pakkaaminen tuottaa hieman enemmän päänvaivaa kuin tavallisella lomareissulla. Harjoituspuku ja hakama vievät yllättävän paljon tilaa ja ovat painavia. Itse päädyin yhteen harjoituspukuun. Tarvittaessa toisen puvun voi ostaa paikan päältä. Lisäksi Japanissa on niin paljon mielenkiintoista ostettavaa ja kotiinviemistä, että menomatkalla ei kannata täyttää laukkua painorajoihin asti.

Matkalaukut ovat jo nyt lauantaina jo pakattu. Huomenna sunnuntaina voikin sitten vain keskittyä odottamaan lähtöä, joka on aikaisin maanantaiaamuna.