Naritaan saapuminen alkoi valitettavalla takaiskulla, kun Hans unohti takkinsa lentokentän terminaaliin. Olimme jo hotellilla, kun huomasimme takin puuttuvan. Onneksi hotelli oli kentän vieressä ja kurvasimmekin heti takaisin kentälle. Japanilaiset ovat maailmankuuluja rehellisenä kansana, ainakin tällä kertaa maine myös piti paikkansa. Puuttuva takki löytyi tuntomerkkejä vastaan infopisteestä: taskuissa olleet rahat, kamera ja autonavaimet olivat koskemattomat.

Koska oli vasta hädintuskin aikainen iltapäivä, lähdimme lounaan jälkeen ihmettelemään Tokion keskustaa. Narita Express on nopea juna lentokentältä Tokion rautatieasemalle. Tokioon päin mentäessa ulkomaalaiset saavat matkalipusta 50 % alennusta, kun lippu ostetaan etukäteen lentokentän lipunmyyntipisteestä. Matka kestää noin tunnin. Junavaunut ovat ilmastoituja, siistejä ja niissä on hyvät penkit. Miellyttävää matkustusta siis.

Tokiossa päätimme ensiksi tutustua kissakahvilaan. Sopiva kahvila löytyi lyhyen googlailun jälkeen Akihabaran lähettyviltä, Neko JaLaLa (3-5-5 Sotokanda, Chiyoda-ku, http://ameblo.jp/nekojalala/). Kissakahviloiden ideana on tarjota eläinrakkaille tokyolaisille paikka, missä pääsee katsomaan, silittämään ja leikittämään kissoja. Kissakahviloihin on pääsymaksu, joka määräytyy kahvilassa vietetyn ajan perusteella. Toisissa paikoissa juomat sisältyvät pääsymaksuun, toisissa ne ostetaan erikseen. Tokyolaiset asuvat ahtaasti ja vuokrahuoneistoihin ei yleensä saa ottaa lemmikkejä, joten kissakahvilat tarjoavat mahdollisuuden vuorovaikutukseen eläinten kanssa. Onpa suur-Tokion alueella myös kanikahvila ja jopa vuohikahvilakin!

Eläinlääkärin näkökulmasta kissakahvilan kissoissa huolehdittiin hyvin. Vierailumme aikana henkilökunta harjasi kissojen turkkeja ja useimmilla myös hampaat harjattiin! Kissoilla oli mahdollisuus olla vieraiden kanssa tai vetäytyä omiin oloihinsa viereiseen huoneeseen tai kiipeilypuiden ylimmille tasoille. Kahvila oli hieman ahdas noin kymmenelle kissalle, mutta Tokiossa myös ihmiset asuvat melko ahtaasti 🙂

Kissakahvilasta kävelimme takaisin Tokion pääasemalle Akihabaran kautta. Akihabarassa on runsaasti elektroniikkakauppoja sekä erittäin runsaasti animeen ja mangaan keskittyineitä liikkeitä. Anime- ja manga-liikkeet eivät olleet mitään pikkukauppoja vaan jopa kuusikerroksisia tavarataloja! Kaupoista löytyi niin pelejä, videoita, sarjakuvia kuin erilaisia figuureitakin. Retrokauppa oli suunnattu SuperNintendon (SNES) ajoista haaveileville ja kaksikerroksinen kauppa oli omistettu pelkästään autojen ja rautateiden pienoismalleille.

Alue oli viihdealuetta, joten myös peliautomaatteja ja peliluolia oli runsaasti. Nämäkin usein monikerroksisia. Pachinkon (kuulapeliautomaatti) kokeilu valitettavasti jäi toiseen kertaan, jotta ehdimme viimeiseen Naritaan menevään junaan. Note to self: paluumatka Tokiosta Naritaan on normaalihintainen eikä lipunmyyjiä löytynyt mistään.