Toni ehtikin jo kirjoitella blogimme aloitussanat. Hauskaa, että toisistamme tietämättä olimme kumpikin ajatelleet ottaa taas tämän viime kertaisen blogimme käyttöön.

En tiedä, otinko Yuko Aikikain viime reisulla motoksi muodostuneen ”ryhmämatka on tyhmä matka” -lauseen liian tosissani, mutta nyt olen palannut taas itselleni tutumpaan yksinäisen matkailijan rooliin ja olen lähdössä reissuun ihan itsekseni. No, ihan ilman suomalaisten tukea en jää tälläkään kertaa. Toni ja Arja saapuvat Japaniin vain muutama päivä minun jälkeeni ja tapaan heitä ainakin muutamaan otteeseen reissun aikana. Lisäksi suomesta on yhteensä 30 treenaajaa tulossa Igarashi-sensein 70- ja Arai-sensein 80-vuotisjuhlaleirille Yamanakako -jäven rannalle.

Valmistelut tälle matkalle jäivät omalla kohdallani monessa mielessä todella viime tippaan, eikä kaikki tosiaankaan mennyt ihan niin kuin Strömssöössä. Sunnuntaina, vain pari päivää ennen lähtöä tuli pieni klassinen kömmähdys eteen, kun kaivoin passini piirongin laatikosta pölyttymästä ja huomasin sen menneen vanhaksi jo vuoden vaihteessa. Muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen ja maanantaiaamupäivän byrokraattisen toimenpiteiden jälkeen sain kuin sainkin itselleni uuden passin, jonka hain eilen pääpoliisiasemalta Pasilasta.

Toinen pieni haaste tuli eteen lähtöä edeltävänä iltana, kun Pauliinan minulle toimittama lahja Aikidoliitolta Igarashi-senseille osoittautui aivan liian leveäksi minun pieneen matkalaukkuuni tungettavaksi. No. siihenkin löytyi ratkaisu. Purin paketin ja sain kuin sainkin hienon hopeisella laatalla ja kaiverruksilla varustetun Iittalan puutarjottimen mahtumaan laukkuuni. Sumimasen Pauliina! Lupaan paketoida lahjan perillä uudelleen niin hienosti kuin osaan!

Mutta nyt kaikki on valmista huomisaamun lähtöä varten.
Tervetuloa mukaan matkalle arvoisat blogimme lukijat!

Kustaa