Matkustimme eilen Tokiosta shinkansenilla Kiotoon.
Kustaa ja Arja ovatkin jo kirjoittaneet Yamanaka-järven leiristä ja treeneistä. Kommentoin nyt myös omalta osaltani kokemuksiani leiristä ja treeneistä.
Osallistuimme Kustaan ja Arjan kanssa samojen opettajien harjoituksiin. Lisäksi Kustaa osallistui yksiin Igarashi-sensein harjoituksiin.
En ollut aiemmin osallistunut yhdenkään opettajan harjoituksiin, joiden treeneissä nyt kävimme. Opettajia olivat Seizo Takimoto -sensei, Katsutoshi Shirakawa -sensei, Hiroyuki Sakurai -sensei ja Toshiyuki Arai -sensei.
Ensimmäisenä lauantain treenit veti Takimoto-sensei. Tekkniikoista tehtiin ainakin gyakuhanmi katatedori ikkyo omotea ja uraa, iriminagea ja shihonagea. Takimoto-sensein tekniikkassa yksi ominaispiirre oli, että hän liikkui niin että uke ei välttämätättä ehtinyt saada kuunnon otetta ranteesta kiinni. Hän myös horjutti ukea niin että uke joutui kurottamaan kädellään horjuen tasapainosta. Takimoto-sensei kävi yhden kerran näyttämässä minulle iriminagea. Tässä sensei horjutti minua eteenpäin samalla kun liikkui minun taakse.
Toisissa treeneissä opetti Shirakawa-sensei. Ensimmäisenä tehtiin taino tenkan ho:ta. Shiriakawa teki tenkanin juuri samalla hetkellä kun uke tarttui kiinni ranteesta. Opettaja opetti että on helpompi liikuttaa toista, kun hän on vielä liikkeessä. Teimme aluksi gyakuhanmi katatedori kaiten nagea. Tästä jatkoimme sitten niin, että uke pyörähtää ennen heittoa takaisin pystyyn, ja tähän nage tekee käsivarsiheiton. Samasta tehtiin myös variaatiota, jossa uke tekeekin ylösnoustessaan vastatekniikkana sankyon.
Treeniin puolessa välissä Shriakawa alkoi puhua, että emme ole koskaan tasa-arvoisia. Jo se, mihin satumme syntymään, tekee meistä eri-arvoisia. Tästä sensei päätyi selittämään japanilaisessa kulttuurissa oikean ja vasemman eroa. Vasen puoli on tärkeämpi (muistaakseni shomenista päin katsottaessa). Opettaja riisui tämän jälkeen hakamansa ja kysyi meiltä, että jos vyöhömme on kirjailtu nimi ja dojon nimi, minkä puoleisessa päässä vyötä niiden tulee olla? Vasemmalla puolella tulee olla tärkeämpi, eli dojon nimi. Oma nimi tulee oikealle. Jos taas vyössä on vain oma nimi, sen tulee olla vasemmalla puolella. Opettaja myös kertoi että kun alkukumarruksissa hän taputti käsiään, tulisi oikean käden liikkua hieman hitaammin kuin vasemman käden. Näin tulee hyvä ääni taputuksesta. Lopulta Sensei kysyi, käyttääkö teistä joku kimonoa? Muutama japanilainen nainen nosti varovasti käden pystyyn. Opettaja otti vyönäkin pois ja kysyi, miten päin takin liepeiden tulisi olla. Aikidopuvussa vasen puoli tulee päällimmäiseksi, mutta opettajan mukaan ennen korkea-arvoisen henkilöt pitivä takin liepeitä toisin päin, jotta erottuivat tavallisesta kansasta. Tämän jälkeen päästiin taas jatkamaan harjoituksia. Tämän puheen tarkoitus jäi minulle hieman epäselväksi.
Lauantain viimeiset treenit veti Arai-sensei. Arai alaoitti treenit etuajassa, emmekä Arjan kanssa nähneet Kustaan kertomaa sumeaa treenien aloitusta.
Aloitimme harjoitukset tekemällä ikkyo omotea jatkuvana liikkeenä vuoronperään. Jossain vaiheessa toinen teki sitten nikyon, iriminagen tai shihonagen. Tätä samaa jatkettiin oikeastaan koko treenin ajan.
Kuten kustaa kirjoitti, Arai-sensein opetusta oli vaikea seurata. Opettaja teki edessä vaihtelevasti eri tekniikoita. Monet, minä mukaanlukien, jäivät ihmettelemeään että mitä tekniikkaa meidän nyt tulisi tehdä itse?
Vaikka nämä treenit olivat aika vaikeaselkoiset, oli silti innostavaa katsoa senseitä tekemässä tekniikkaa edessä. Tekeminen oli yhdessä hetkessä hyvin pehmeää ja joustavaa, joka toisessa hetkessä muuttui räjähtäväksi ja tiukaksi.
Sunnuntaina osallistuimme Sakurai-sensein treeneihin. Sakurai-senseille oli ominaista vahva lantion käyttö, sekä räväkät ja piiskamaiset horjutukset. Tekniikoista teimme katateryotedori (morotedori) kokyo ho:ta, shihonagea ja iriminagea.
Arai-senseitä lukuunottamatta kaikkien opettajien tekniikat olivat pääosin selkeää perustekniikkaa. Treeni aloitettiin lähes aina katatedori kokyo ho:lla, josta sitte edettiin muihin tekniikoihin. Tämä kaava on toistunut viime aikoina useiden japanilaisten opettajien harjoituksissa. Hombulla Waka-senseinkin treenit aloitettiin kokyo ho:lla myös.
Tällaisilla leireillä ei juurikaan tapahdu oppimista tai keehittymistä. Enemmän näistä saa uusia näkokulmia ja ideoita, joita voi sitten työstää kotidojolla. Tärkeämpää oli päästä harjoittelemaan muiden treenaajien kanssa. Kun kumarran jollekin vieraalle harjoittelijalle, en tiedä hänen vyöarvoaan, tai kuinka kauan hän on harjoitellut. Ja tämä pari saattaa liikkua ihan eri tavalla, mihin olen tottunut. Tämä on hyvä tilaisuus testata, miten oma tekniikka toimii tällaisessa uudessa tilanteessa. Esimerkiksi Takimoto-sensein treeneissä harjoittelin yhden itseäni vanhemman parin kanssa, jolla oli hyvin vahva tekniikka. Lisäksi huomasin, että en saanut häntä kovin hyvin liikkumaan. Iltajuhlassa sitten hänen kanssa jutellessani kävi ilmi, että hän on harjoitellut aikidoa jo 50 vuotta.