Aikido Kyoto & kenkävaras

Ennen matkaa olin lähettänyt sähköpostia Aikido Kyoto dojolle, että olemme tulossa vierailemaan heidän dojolleen. Kävimme heidän luona harjoittelemassa myös edellisellä matkallamme Japaniin.

Sovimme, että tulemme tiistaiaamun harjoituksiin. Lähdimme hotellilta hyvissä ajoin, koska sovitusta aikataulusta ei ole hyvä myöhästyä. Menimme metrolla Imadegawan asemalle, josta on parin kilometrin kävelymatka dojolle. Aamu oli sateinen, mutta onneksi ei satanut kuitenkaan kovin rankasti. Dojo on pienten katujen sokkelossa, mutta onneksi paikat ovat meille jo tutut. Saavumme dojolle hyvissä ajoin ennen harjoituksia. Okamoto-sensein oppilaat ottavat meidät vastaan ja teemme rekisteröinnit ja maksamme harjoitusmaksut.

Aikido Kyoto dojo on hyvin kansainvälinen. Dojolla olevista ihmisistä noin puolet on japanin ulkopuolelta. Asetumme riviin istumaan ja harjoitukset alkavat seinällä roikkuvan puupalikan kolahdukseen. Sensei vetää aluksi alkuverryttelyn. ALoitimme harjoittelun jo muistakin reissun treeeneistä tutulla taino tenkan ho:lla. Siitä siirryimme sitten gyakuhanmi katatedori ikkyoon, jonka teimme tenkanin kautta. Muita tekniikoita olivat gyakuhanmi katatedori shihonage pyöreällä vastaanotolla, katadori menuchi ikkyo ja suwariwaza ryotedori kokyo ho.

Okamoto-sensei oli oma tiukka itsensä. Hän tuli korjaamaan heti, jos teki väärin, tai hieman erilailla kuin hän oli näyttänyt. Edessä hän opetti japaniksi. Meille hän puhui englantia, mutta mutta muutaman kerran hän ohjeisti minua japaniksi myös henkilökohtaisesti. Ja hyvä niin, sainpahan myös harjoitusta japaninkielessä.

Tekniikat olivat itselleni tuttua perustekniikka. Ja koska tilaa oli hyvin, pääsi treeneissä tekemään vähän nopeammin verrattuna Tokion ja Yamanakakon treeneihin.

Aikido Kyoton dojolla on treenien loputtua tapana kumartaa ja kiittää kaikkia, joiden kanssa olet harjoitellut. Lisäksi tatami lakastiaan, imuroidaan ja pyyhitään joka treenien päätteeksi. Edelliseltä kerralta kopioimmekin tämän siivousrutiinin kotidojollemme Lahteen.

Siivouksen jälkeen annoimme Okamoto-senseille lahksi tuomamme Marimekon pyhkeet ja annoimme suomalaista suklaata ja muumikarkkeja jaettavaksi treenaajille.

Vaihdoimme vaatteet ja olimme lähdössä jo dojolta pois, kun huomasin hämmästyksekseni että kenkätelineessä ei missään näkynyt kenkiäni. Kyselin muilta treenaajilta että mihin kengät ovat hävinneet? Niitä ei löytynyt mistään. Okamotokin tuli ihmettelemään. Hän totesi että tämä on naurettavaa. Ei Japanissa koskaan kukaan vie toisen kenkiä. Dojon oppilaat selvittivät, ketä kyseisissä treeneissä on ollut. Kaikki ulkopuoliset merkitsevät yhteystietonsa rekisteröinnin yhteydessä. Kyseisissä treeneissä oli ollut joitakin harjoittelijoita Englannista. Lisäksi kenkätelineessä oli yhdet kengät, joita kukaan paikallaolija ei tunnistanut omakseen. Ne olivat melko samannäköiset kuin minun kengät, mutta ei niitä silti pitäisi pystyä sekottamaan toisiinsa. Yksi oppilas lähetti sähöpostia englantilaisille, että tietävätkö he mitään kengistä. Sain lainaski sandaalit, jotta pääsen takaisin hotellille. Minulla on onneksi mukana toisetkin kengät.

Kun tulimme hotellille, minulla odottikin jo sähköpostissa viesti, että kengät oavt löytyneet. Yksi muista vierailijoista oli kuin olikin sekoittanut omat kenkänsä minun kenkiin. Sovin että haen kengät torstaina, kun muutenkin tulemme silloin harjoituksiin.

Täälläkin kertaa saimme onneksi hukkuneet tavarat takaisin.

Aikido Kyoton tatami treenien jälkeen.
Aikido Kyoton tatami treenien jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Täytä tarkistus *