Syömäpuikkoja etsimässä

Joitakin blogin seuraajia on ehkä ihmetyttänyt blogiin ilmestyneet japaninkieliset kirjoitukset. Minä (Toni) ja Arja aloitimme viime syksynä japaninkielen opinnot Lahden Wellamo-opistossa. Aikidon harjoittelun lisäksi olemme tulleet nyt tänne myös harjoittamaan kielitaitoa.

Tokiossa ydinkeskustassa ja turistialueella pärjää hyvin englannilla. Mutta jos lähtee kauemmaksi, pelkällä englannilla kanssakäyminnen muuttuu haasteellisemmaksi. Japanilaiset auttavat mielellään, joten pulaan tuskin joutuu. Usein selviää yksinkertaisella englanilla ja elekieden yhdistelmällä. Mutta jotta ymmärtäisi paremmin paikallisia, kannattaa opiskella ainakin vähän japania.

Ruokakaupassa huomaa, että elintarvikkeiden pakkausselostukset ovat vain japaniksi. Japanin oppintunneilla opituista tavummerkeistä on ollut hyötyä. Minä osaan jo myös muutaman kanji-merkin. Kaupassa pystyy ainakin osasta elintarvikkeista jo lukemaan, mitä ne sisältävät. Mutta lukemisen lisäksi tulimme tänne harjoittelemaan myös japanin puhumista.

Hotellille saapumisen jälkeen päätimme hakea kaupasta jotain syötävää. Japanilaisista kaupoista saa valmiiksi tehtyjä aterioita muovipakkauksissa mukaan vietäväksi, kuten sushia, nuudeleita ja vaikka mitä. Erilaisia annoksia löytyy kaupoista tiskimetreittäin.

Valitsimme meille mieluisat annokset, mutta meillä ei ollut ruokailuvälineitä. Japanissa monessa paikassa löytyy kertakäyttöisiä syömäpuikkoja, mutta pikaisen etsimisen jälkeen emme löytäneet niitä mistään.

Totesimme Arjan kanssa, että meillä on riittävästi kielitaitoa kysyä, mistä syömäpuikkoja saa. Lähistöllä oli nuori kauoan työntekijä asettelemassa annoksia kylmiöön, ja päätimme kysyä häneltä:

すみません、はしはどこですか (Sumimasen, hashi wa doko desu ka)
– Anteeksi, missä syömäpuikot ovat?

Nuori poika häkeltyi ”Hashi?” pyysi odottamaan ja lähti juoksemaan jonnekkin. Hetken päästä hän palasi mukanaan nuori nainen, joka oli ilmeisesti esimies. Hän tiedusteli meiltä että minkälaisia syömäpuikkoja haluamme, puoliksi japaniksi, puoliksi englanniksi. Vastasin puoliksi japaniksi, puoliksi englanniksi että haluaisimme kertakäyttöiset puiset syömäpuikot. Esimies pyysi meitä odottamaan hetken, ja lähti juoksemaan toiseen suuntaan… Ja jäimme taas Arjan kanssa keskenämme ihmettelemään ja odottamaan, mitä oikein tapahtuu?

Ei kestäny kauan kun nainen palasi, mukanaan kertakäyttöiset syömäpuikot. Kiitimme niin vuolaasti kuin osasimme. Meillä oli nyt ruokaa ja välineet joilla syödä ne.

Tämä oli myös hyvä esimerkki japanilaisten auttamisenhalusta. Tosin ehkä he olisivat voineet vain kertoa meille että syömäpuikot annetaan kassalla, kun maksamme ostoksemme… Olimme tämän unohtaneet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Täytä tarkistus *