Kaikki kirjoittajan Jenna artikkelit

Kohta kotiin

Heisan!

Minä en ole tämän matkan aikana juuri blogiin kirjoittanut, joten nyt postaankin kolme tekstiä peräkkäin, hahhaa.

Tämä on toinen matkani Japaniin ja vaikka kumpikin reissu on ollut mahtava ja juuri mitään en vaihtaisi pois (tässä vaiheessa kaikki väsymyksestä aiheutuneet itku-kiukuttelut voi hyvin unohtaa), tiedän kuitenkin taas monta asiaa, jotka seuraavalla matkalla aion tehdä toisin.

Tällä matkalla olisin toivonut, että olisin älynnyt ottaa mukaan täppärin/ipadin, sillä blogiin on huomattavasti helpompi osallistua koneella kuin kännykällä. Näitä postauksia varten olen lainannut Kustaan konetta ja Ullan kuvia. Sekä tällä että edellisellä matkalla lainailin myös ahkerasti adapteria; nyt olen sentään hankkinut oman.

Ajattelinkin tässä matkan päätteeksi listata hieman asioita, jotka saattavat helpottaa omaa matkaasi, jos Japaniin mielit joskus tulla.

Luottokortti: Kummallekaan matkalle en ole osannut ottaa käteistä riittävää määrää mukaan. Pankkikortti täällä ei käy, joten luottokortti on hyvä asia olla olemassa. Sekään ei kaikkialla käy ja olimme mm. varautuneet maksamaan hotellimme käteisellä. Lentokentältä rahaa saa vielä nostettua/vaihdettua, mutta muuten Japanissa esimerkiksi Seven-elevenit ja kuulemma myös postit ovat hyviä paikkoja nostaa käteistä.

Adapteri: Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta itse siis menin puolitoista matkaa ilman ja lainailin kavereilta. Hotelleissa saattaa olla lainattavia adaptereita, en kokeillut kysyä. Jos on epäilystä siitä, minkälainen adapterin pitää olla, sen voi myös hankkia esim. lentokentältä. Ostin omani paikallisesta halpahallista. Minulla oli töpseli mukana ja myyjä ystävällisesti availi eri pakkauksia, että saatiin kokeiltua sopivuutta, kun minä en osannut sanoa, mitä halusin.

Karttoja: Tai internet-yhteys mokkulalla (tämän systeemin voi vuokrata lentokentältä myös. Maksaa himpun verran, mutta se on sen arvoista). Hieman kannattaa selvittää etukäteen, minne on menossa, muuten esimerkiksi metro voi aiheuttaa pienoisen shokin. Japanissa toimii eri metroyhtiöitä omilla linjoillaan, joten mitään kovinkaan yhtenäistä metrokarttaa tai reittiopasta ei ole kovin helppo löytää. Metroissa matkustamiseen liittyen hankimme täältä Suica-nimisen kortin, jolla ymmärtääkseni Tokion alueella saa rallata junissa, metroissa ja busseissa. Korttiin ladataan rahaa ja on se paljon kätevämpää kuin ostaa joka matkalle erikseen oma lippu.

Matkavakuutus ja matkatavaravakuutus: Kannattaa katsoa, että molemmat ovat voimassa. Näitäkin saattaa tarvita.

Noin yleensä kannattaa pitää passi mukanaan, sillä sitä saattaa tarvita yllättävissäkin paikoissa.

 

Jos joku asia on minulle ollut helpotus, niin kielen vähäinen osaaminen. Kielitaito ei ole millään tavalla välttämätöntä, sillä suurkaupungeissa on ainakin opastus julkisissa liikennevälineissä hoidettu hyvin englanniksikin. Kanjien osaaminen on kuitenkin auttanut tai ainakin nopeuttanut pienissä asioissa, kuten siinä, että tiedät suurin piirtein, mitä tilaat ravintoloissa ja mitä asiat maksavat.

Kaiken kaikkiaan Japani on todella palvelualtis maa. Ei tarvitse kuin pari kertaa kääntyä ympäri huuli pyöreänä ja yleensä vieressä on heti joku paikallinen valmiina auttamaan. Myös asiakaspalvelu on aivan omaa luokkaansa.

Seuraavaa matkaa odotellessa 🙂 Suosittelen Japanin reissua kaikille maasta vähänkään kiinnostuneille. Se kannattaa, rakastutte maahan.

Kioton keisarillinen palatsi

Ja tämä retki tapahtui viikko sitten perjantaina, kun olimme Kiotossa. Osa ryhmästä vieraili Kioton keisarillisessa palatsissa. Niin kuin kaikki tietävät (tai esite nyt kertoo), Kioto on ollut Japanin pääkaupunkina noin tuhat vuotta ennen kuin pääkaupungista tuli Tokio vuonna 1869.
Idea keisarillisesta palatsissa on siis elänyt hyvinkin pitkään, itse palatsialue rakennuksineen ei niinkään, sillä rakennukset ovat palaneet useaan otteeseen. Ne on kuitenkin aina restauroitu vastaamaan historiallista palatsia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOranssi on onnekas väri.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPalatsin sisältä. Punaiset raidat tatamissa kertovat rakennuksessa asuvien ja vierailevien arvosta.

Palatsia ympäröiville alueille pääsee suhteellisen vapaasti kävelemään ja se vaikuttaakin olevan suosittu lenkkipaikka paikallisille. Itse keisarillisen palatsin rakennuksiin ja pihoille sen sijaan pääsee vain luvan kanssa. Lupa pitää anoa etukäteen eikä sitä useinkaan saa samalle päivälle. Kierroksia englanniksi on kahdesti päivässä ja luvanhakuprosessiin tarvitsee mm. jokaisen hakijan ikä ja passin numero. Eli paitsi että vierailu palatsissa oli upea kokemus (ja täysin ilmainen!), niin varsinainen kokemus oli myös luvanhaku.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAReissulla olivat Kustaa, Hans, Hencca, Jenna ja Ulla tässä kameran takana.

 

Torii

Tämä reissu tapahtui jo viime viikolla torstaina, eli silloin, kun olimme Kiotossa, mutta blogiin asti se pääsee vasta nyt.

Ullan toiveesta vierailimme Fushimi Inari-taisha -nimisellä temppelialueella.  Paikka on täynnä shintolaisuuteen liittyviä torii -portteja, jotka muodostavat kulkureitin vuoren ympärillä. Koska portteja oli niin mukava katsella, niin jaetaanpa iloa myös blogissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATältä reitti näytti alussa. Oikeasti kartassa näkyy vain n. kolmasosa reitistä. Karttaan tuli lisää portteja sitä mukaa mitä korkeammas vuorta kiipesi.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERATältä portit näyttävät livenä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJa lisää portteja. Tässä vaiheessa olo oli vielä freesi.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERATekstit pylväissä ovat porttien lahjoittajien nimiä. Tekstit ovat kulkusuuntaan nähden pylväiden takapuolella.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJa vielä vähän lisää portteja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJa joko mainitsin, että siellä oli himpun verran portteja?

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEivätkä ne portit hevillä loppuneet…

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMutta noin miljardin portin jälkeen maisema huipulta oli Kioton kaupunki 🙂