Tänään on keskiviikko ja olemme junassa matkalla Tokion keskustaan. Käytän ajan hyödyksi ja kirjoitan samalla blogiin.

Maanataina oli ensimmäiset aikidoharjoiukset Meijin yliopistolla. Yliopisto on tosiaan tuttu edelliseltä matkaltamme. Menimme Meidaimaen asemalle odottamaan Igarashi-senseitä. Paikalla oli jo tuttuja suomalaisia aikidoharjoittelijoita. Kustaa löytyi aseman ulkopuolelta. Hän oli mennyt Meidaimaeen jo aiemmin syömään. Opettaja saapui ja lähdimme kävelemään yliopistolle.

Kengät riisuttiin urheilutalon aulassa ja menimme siitä pukuhuoneisiin. Edellisellä kerralla meillä oli kiire vaihtaa vaatteet ja Igarashin oppilaat hoputtivat meitä ”Please, hurry!” Mutta nyt meillä oli hyvin aikaa vaihtaa vaatteet.

Yliopistolla on iso tatami. Mutta meitä harjoittelijoitakin oli aika paljon. Treenaajia oli tullut ainakin Argentiinasta, Puolasta, Yhdysvalloista, Ruotsista ja tietenkin Suomesta. Meitä vierailijoita oli laskujen mukaan 60. Lisäksi oli Meijin yliopisto aikidojoukkueen vanhemmat harjoittelijat ja vasta aloittaneet aloittelijat.

Alkuverryttely oli myös meille tuttu. Opiskelijat olivat eturivissä ja laskivat yhdessä kovaan ääneen japaniksi yhdestä kymmeneen. Teimme sitten verryttelyliikkeitä luvunlaskun tahtiin.

Alkuverryttelyn jälkeen tehtiin salin päästä päähän ukemeita. Mae-ukemit toiseen suuntaan ja ushiro-ukemit toiseen. Näiden jälkeen tehtiin tobikoshi-ukemia.

Tekniikkaharjoittelu alkoi Igarashi-senseille tyypillisesti taino tenkan-ho:lla. Aluksi perusharjoitetta, jossa otetaan yhdellä kädellä ranteesta kiinni. Tämän jälkeen harjoiteltiin samaa, mutta niin että otettiin ote parin etusormen ympäri.

Koska harjoittelijoita oli paljon, jatkettiin harjoituksia seuraavaksi ryhmissä. Ryhmistä tuli aika isoja, 10 henkeä tai enemmän. Tekniikkana teimme kokyonagea gyakauhanmi katatedorista. Igarashi-sensei ei ollut aivan tyytyväinen suoritukseemme, koska emme tehneet kuten hän näytti. Kädellä tuli leikata vartalon eteen, kuten miekalla lyödessä tehdään.

Seuraavaksi otimme bokkenin avuksi ja teimme samaa tekniikkaa. Toinen otti ranteesta kiinni ja nage löi miekalla pään päältä, tehden kokyonage-heiton.

Igarashi-sensei huomautti yhä, että emme tee miten hän näyttää. Hän jopa alkoi hermostua kun emme ole seuranneet tarkkaan, mitä hän tekee esittäessään tekniikkaa. Ja kun ihmiset tekivät yhä eritavalla, opettajan ääni kaikui:

てんかんじゃないよ！ – Ei tenkania!

Harjoitukset venähtivät hieman yliajalle. Mutta meillä oli kuitenkin hyvin aikaa käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Treenien jälkeen lähdimme syömään opettajan kanssa. Kävelimme pikkukatuja Meidaimaen aseman ympäristössä ja päädyimme intialais-japanilaiseen fuusioravintolaan. Syömään oli ilmoittautunut lähes 40 henkeä. Tämä varmaankin yllätti ravintolan henkilökunnan, koska oman annokseni sain siinä vaiheessa kun Igarashi oli jo lähdössä (enkä ehtinyt sitä enää syödä). Monet eivät saaneet annostaan lainkaan, Arja mukaanlukien. Ravintolasta oli kuitenkin pakko lähteä, jottei hotellille paluu menen kovin myöhäiseksi. Kävimme sitten Tama Centerin Lawsonissa hakemassa ruokaa, jotta saisimme nälän poistettua, ja menimme sapuskoiden kanssa hotellille.

Harjoitukset yliopistolla olivat kyllä antoisat ja niissä oli sama hyvä fiilis kuin edellisellä kerrallakin.