Pääseeköhän täältä edes kotiin?

Jenna tuossa kirjoittikin juuri, että matka kotia kohti on nyt edessä. Osa porukastamme, Hans, Ulla ja Jenna, ovat juuri tällä hetkellä matkalla kohti lentokenttää. Meidän loppujen pitäisi lähteä huomenna aamulla, mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään. Tänne odotetetaan nimittäin taifuunia, jossa tuulennopeus voi nousta yli 70 metriin sekunnissa… Kustaa tuossa juuri googletti, että hirmumyrskyksi lasketaan myräkät, joissa tuulennopeus on 32 metriä sekunnissa. Ilmatieteenlaitoksen mukaan tämänkaltainen myrsky mm. ”tuhoaa perinpohjin rakennukset”. Että jos mua ei kuulu kotiin, on tullut säästä johtuva viivytys…

Eilen oli hauska päivä. Aamu alkoi aikaisilla (6.30) treeneillä Igarashin dojolla. Tämän jälkeen teimme viimehetken tuliaisostoksia läheisissä ostoskeskuksissa. En jaksanut mitenkään lähteä enää keskustaan palloilemaan, sillä väsymystaso alkaa olla ihan omaa luokkaansa. Yöunet ovat minulla täällä jääneet keskimäärin noin neljään-viiteen tuntiin yössä. Tähän kun lisää aikidotreenien määrän ja jatkuvan kävelyn paikasta toiseen, voi todeta, että palautua ei oikein ehdi. Mutta ei se mitään, en minä tänne nukkumaan tullutkaan. Reissu on opettanut, että aika vähillä unilla selviää loppujen lopuksi ihan hyvin, mikä on arvokas opetus tällaiselle silloin tällöin unettomuudesta kärsivälle ja asiasta stressaavalle.

Iltapäivällä osa porukasta lähti vielä toisiin treeneihin. Minä valitsin karaoken! Kävimme Ullan ja Hansin kanssa vetäisemässä kahden ja puolen tunnin setin sillä aikaa kun muut treenasivat. Karaoken jälkeen lähdimme koko porukka yhdessä Igarashin, hänen vaimonsa ja uchi-deshinsa kanssa illalliselle. Sensei on hauska seuramies, joten ilta jatkui aika pitkään. Kuultuaan karaokeinnostuksestamme senseikin halusi lähteä karaokeen. Saimme huomata, että sensei osaa laulaa todella hyvin.

Ilta oli todella hauska, enkä voi kuin ihmetellä tämän maan vieraanvaraisuutta. Uskon, että tällaisen aikido-ryhmämatkan avulla olemme saaneet maasta paljon enemmän irti verrattuna tavallisiin turisteihin. Olemme päässeet aikidon avulla lähemmäs paikallisten arkea. Sellaisia kokemuksia ei voi matkatoimistosta ostaa. Se on minusta todella hienoa ja toivon, että pääsemme tekemään samanlaisen treenimatkan tulevaisuudessa uudestaan.

Tämä matka on myös varmasti kaikkien meidän mielestä lähentänyt ”tiimiämme”. Vaikka tällainen intensiivinen parin viikon yhdessäolo on raskasta, on se samalla erittäin mukavaa ja sopii hyvin ainakin tällaiselle sosiaaliselle tyypille kuin allekirjoittanut! Kiitos kaikille rakkaille ystävilleni tästä matkasta. Älkää kuitenkaan jaksako hirveen kauan sitä halpa geisha -vitsiä, se alkaa olla jo nyt aika kulunut…

Kunhan täältä myrskystä pääsen ensin kotiin, odotan innolla treenejä ja leirejä kotimaassa. Matka on laajentanut käsitystäni aikidosta ja arvostus ja rakkaus lajia kohtaan on kasvanut. Sori dorka ilmaisu, mutta en pysty oikein tuottamaan järkeviä lauseita tässä väsymystilassa. Over and out!

IMG_0831.JPG

IMG_0832.JPG

Vastaa