Noniin, nyt on sitten koko muu porukka lähtenyt Japanista ja mie jäin vielä pariksi päiväksi. Ikävä kotiinkin painaa ajoittain varsinkin näin iltasella yksin huoneessa kirjoitellessa.
Vaihdoin hotellia lähemmäksi keskustaa, ja samalla vähän  huokeampaan kun yksin matkaan. Taifuunin piti iskeä ja iskikin viime yönä ja aamulla Tokioon, mutta itse olin pettynyt kun katselin yöllä ja aamulla ikkunasta ja normi vesisadetta ja vähän kovempaa sekä vähän tuuli, muuta ei sitten näkynyt. Aamupäivällä kun kävin ulkona niin  kyllähän sitä tuulta muutamassa kohtaa olikin ihan hyvänlaisesti. Ja enemmän se ilmeisesti ongelmia aiheutti jossain muualla lähinnä  tulvien takia.

Ostin aamulla wifi yhteiyttä jonka pitäisi toimia asemilla jotta voisin paremmin suunnistaa uudelle hotellille, ja muutenkin loppumatkalla. Noh, puoli tuntia ennen hotellista uloskirjautumista meni kännykkä  jumiin eikä sitä sitten saanut päälle kuin vasta akun loputtua, eli ei ihan hetkeen, olinhan yöllä ladanut akun. Onneksi se kävi sen verran  kuumana että sain sen tomimaan vielä hotellia etsiessäni, tosin ei se juurikaan siinä auttanut vaan ihan sattumalta pongasin hotellin. Googlemapsin ohjeet ehdin ladata ennen hotellista lähtöäni tähän miniläppäriini, joka ei kyllä tänäpäivänä oikein jaksa pelittää mitenkään. No itsekkin yllätyin kuinka hyvin pääsin Lidabashin asemalle, ottaen huomioon että suunnittelemani navikointisysteemi ei toiminut ja  aamulla Taifuuni sekoiti Tokion, joten osa junista ja metroista ei kulkenut. Mutta Lidabashin asemalla sitten etsinkin majapaikkaani tovin, kun sinne piti junalta olla noin 210m kävelymatka. Noh, pääsin asemalta ulos ja kirosin hetken kun en nyt oikein tiennyt mikä se noista korkeista taloista onkaan hotellini ja mihin suuntaan nyt sitten pitäisi lähteä, kun mikään ei suoraan näyttänyt hotelliltani vaikka useampikin korkeista taloista oli vähän samantyylinen. No siinähän pyörin ja pähkäili edestakaisin kävellen, kunnes menin takaisin sisälle, jos sieltä löytyis info ja joku joka osaisi opastaa. Sattumalta kiinnitin huomioni hissin kerrosnumeroihin ja siellähän se hotellini oli, eli samassa talossa kun asemakin. Totta, junalta oli varmaan se pari sataa metriä, ei asemalta.

No sisäänkirjautuminen tapahtui vasta klo 15 joten aikaa oli vielä reilu puoli tuntia, joten eipä haitannut vaikka vähän säädinkin hotellin etsimisessä. Siihen olin varautunutkin. Sisäänkirjautumisen jälkeen aika pikaisesti lähdin yliopistolle treenien perään, kun muistin että ne alkaa klo 17. Lähdettyäni tarkistin ajan almanakastani, ja nehän alkoikin klo 18 joten jäänpähän hetkeksi jälleen ihmettelemään Shinjukun aluetta, ennenkuin jatkan matkaa. Hyvissä ajoin olint yliopistolla, eli noin 17:20, joten ehdin sielläkin vähän ihmettelemään, että missäs me viikko sitten oltiinkaan. Ja näyttipä alue nyt paljon valoisemmaltakin kun olin aiemmin paikalla. Vaatteet vaihdettuani ja kellon lähestyttyä kuutta, aloin huolestua että missäs kaikki ovat? No muutama yliopiston aikidoka saapui ja minulle selvisi että aikatauluni oli muistiinpanoissakin väärin, treenithän alkoi 18:45. Mutta tämäpä olikin hyvä sattuma, kun pääsin seuraamaan kuinka nuoret (ensimmäisen vuoden) treenaajat järjestää treenipaikan kuntoon ennen sensein tuloa. Huh, olipahan se jotain ihan muuta kun mitä olin tajunnut tuolla edellisen kerran vieraillessani. Paikan kuulemma piti olla kunnossa 18:30 mennessä ja kaikilla oli kova kiire siivota ja laittaa kaikki paikalleen. Varsin kova vipellys oli ja hyvinhän sali ehdittiin laittaa kuntoon ennen sensein ilmestymistä. Sensei hyväksyi salin kunnon jonka jälkeen mm. vanhemmat oppilaat saivat laittaa hakamat päälle.

Treenit menivät hyvin, tajusin jälleen että oonpahan unohtanut paljon ja paljon olisi uuttakin opittavaa sekä miten se jo tuntuikaan taas vähän huonosti pyörivän käsissäni. Harjoitukset olivatkin siis sitten asetreenit, ja viimevuosien vähäinen treeni kyllä tuntui ja näkyi. Ihan Jo:n peruslyönneissäkin oli haparuutta ja kun treenit oli japaniksi, olin kokoajan ihan pihalla mitä piti tehdä. Toki sensei sanoi mitä tehdään, mutta siitä puheensorinasta en osannut aina pongata tekniikan nimiä saati sitten muistanut mikä se taas olikaan tuo 😀 Peruslyöntien ja muutamien lyhyiden harjoitteiden jälkeen meidät sitten jaettiin kahteen ryhmään, ja toki olin aloittelijoiden ryhmässä, erityiesti sillä esityksellä
jonka olin alkupuoliskolla antanut. 😀 Mutta väitän että vähän aktiivisemmallakin treenaajalla helposti menee haparoinniksi kun pitää kylmiltään muistaa jo kata 22.  (hmmm kuuluikohan tämä nyt 22:n vai olikos tämä siitä 31:stä) Olipahan siinä sit haparointia, onneksi muut aloittelijat osasi, niin palautui palaset osaksi mieleen.

Treenin jälkeen minut ohjattiin toiseen pukutilaan, jossa siis ei ollut suihkua. Minä kun olin aatellut että nyt kyllä käyn dojolla suihkussa, kun siellä oli lämmintä vettäkin. No mutta jälleen ei ihan suunnitelmien mukaan mutta ihan ok. Lähdimme vielä treenin jälkeen syömään läheiseen ravintolaan, samaan missä olimme edellis maanantaina. Oli sovittu lyhyestä ruokailusta ja onneksi se ei venynyt, sillä juuri ja juuri ehdin hotellilleni, jossa piti olla klo23 mennessä mikäli halusi sisälle. Noh, ehkä ihan hyvä että on kotiintuloajat 😀

Kaikenkaikkiaan tänään oli kyllä oudoimmat treenit missä olen ikinä ollut. Yliopiston treeneissä on varsin tiukka hierarkia ja kuri, ja niitä kun ei tiedä eikä ymmärrä puheestakaan mitään niin siinä vaan koittaa olla mokaamatta kovin pahasti. Sensei kyllä käski ottaa rennosti jo heti alkutreeneissä, kun näki stressini ja tajuamattomuuteni mistään. Edellis maanantain treenit kun olivat lähempänä leiriä ja tuttuja juttuja, kuin nyt yksin länkkärinä oudossa maailmassa.

Mutta mukava päivä kaikenkaikkiaan.