Mandela, Gandhi ja Kobayashi

Ihailen nykyään vain harvoja ihmisiä aidosti. Minulla on ollut aikidossa monia hyviä ja karismaattisia opettajia, joiden teknistä osaamista, kokemusta ja työtä aikidon eteen arvostan suuresti. En voi kuitenkaan sanoa varsinaisesti ihailevani heistä ketään. Minulle suuret esimerkit ja jonkinlaiset henkiset oppi-isät ovat tulleet suurimmaksi osaksi aikidon ulkopuolelta. Ihailen sellaisia ihmisiä kuin edesmennyt Mahatma Gandhi ja Nelson Mandela, joiden poikkeuksellinen elämäntyö poikkeuksellisissa olosuhteissa on jättänyt jälkensä maailmanhistoriaan. En tietenkään tunne kumpaakaan historian merkkihenkilöä henkilökohtaisesti, enkä tiedä, millaisia ihmisiä he ovat julkisen roolinsa takana, mutta heidän tavassaan rakentaa parempaa maailmaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa on jotain, josta mielestäni me kaikki ihmiset voisimme oppia.

Yksi asia erityisesti Nelson Mandelasta on jäänyt mieleeni. Kun Mandela menehtyi viime vuonna 95-vuoden iässä, kysyi muuan lehtimies Mandelan pitkäaikaiselta henkivartijalta, mikä teki Mandelasta niin suuren johtajan. Henkivartijan vastaus oli: ”Mandela arvosti jokaista kohtaamaansa ihmistä ja sai jokaisen ihmisen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi.”

Katsellessani kohta jo 80-vuotiaan Kobayashi-sensein toimintaa juhlaleirin tatamilla Kiotossa, minulle tuli tunne, että hänessä on jotain samaa kuin Nelson Mandelassa. Kobayashi-sensei kohtelee tatamilla kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Kuka tahansa harjoitusvuosisen määrästä, vyöarvosta, iästä, sukupuolesta tai kansalaisuudesta riippumatta voi päästä (tai joutua,) eteen opettajan ukeksi ja saada saman huumorilla sävytetyn hyväntuulisen kohtelun.

Olen itse kokenut monet kerrat Kobayashin leireillä sen, miten opettaja saa minut näyttämään typerältä muiden leiriläisten edessä ja saa muut nauramaan kömpelölle yritykselleni heittää opettajaa tatamiin sen jälkeen kun hän on ensin riepotellut minua kymmenen kierroksen iriminagellaan niin että tatami pöllyää. Siinä karhumaisessa karusellissä on vaikea säilyttää tyylikkyyttään ja budouskottavaa olemustaan. Mutta jostain kumman syystä en ole koskaan tuntenut itseäni nolatuksi Kobayashin käsittelyssä. Minulle ei ole naurettu vaan olemme nauraneet kaikki yhdessä. Toiset opettajat eivät pidä ja jotkut eivät edes salli, että treeneissä nauretaan. Itse uskon kuitenkin siihen, että iloinen rento ilmapiiri on eduksi oppimiselle eikä se ole pisaraakaan pois treenin intensiivisyydestä tai arvokkuudesta.

Mahatma Gandhi oli hassu ja hymyilevä lakanaan kääriytynyt pieni mies, joka pysäytti ilman aseita yhden maailman suurimmista sotilaallisista imperiumeista ja johdatti Intian itsenäisyyteen toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Nelson Mandela vietti elämästään suuren osan Etelä-Afrikan apartheidhallinnon tuomitsemana terroristina Robben Islandin vankilasaarella pakkotyössä. 27 vankeusvuoden jälkeen vankilasta ulos vapauteen ei kuitenkaan astunut katkera ja vihainen tai periaatteistaan luopunut mies vaan sieltä astui ulos aurinkoisesti hymyilevä harmaatukkainen arvokas vanha herra, joka lähti saman tien rakentamaan määrätietoisesti uuttaa rotusorrosta vapaata Etelä-Afrikkaa yhdessä niin sorrettujen kuin sortajienkin kanssa.

Minulle Kobayashi-sensei edustaa aikidomaailman Gandhia ja Mandelaa. En tiedä ketään toista opettajaa, joka osaisi luoda tatamille yhtä iloisen ja positiivisen ilmapiirin kuin Kobayashi-sensei enkä ketään toista opettajaa, jonka olemus säteilisi samanlaista rauhaa ja tasapainoa kuin Kobayashi-sensei. Kobayashin aito ja lämminhenkinen persoona, nallekarhumainen olemus, vahva tekniikka, määrätietoinen ja sitkeä asenne työntekoa kohtaan sekä 60 vuoden kokemus aikidosta ovat tehneet hänestä yhden aikidomaailman suurimmista opettajista. Kobayashi-sensei on onnistunut luomaan yli 120 dojon maailmanlaajuisen verkoston ja toteuttanut näin omalta osaltaan aikidon perustajan O-sensein kehotusta tehdä aikidosta yksi suuri perhe. Ei siis ole mikään ihme, että paikan päälle Kiotoon oli kerääntynyt yli neljäsataa aikidon harjoittelijaa 25 eri maasta juhlistamaan Kobayashi Dojon 45-vuotisjuhlaa.

Ryhmämme naisjäsenten mielestä Kobayashi-sensei on vastustamattoman söpö.
Ryhmämme naisjäsenten mielestä Kobayashi-sensei on vastustamattoman söpö.

Arvostan Kobayashi-senseitä ja hänen elämäntyötään aikidossa suuresti. Oli kunnia saada osallistua Kobayashi-sensein ja hänen poikansa Hiroaki-sensein dojon juhlaleirille ja näytökseen historiallisesti merkittävässä Kioton Butokudenissa. Domo Arigatoo Gozaimasta sensei!

2 kommenttia artikkeliin ”Mandela, Gandhi ja Kobayashi

    1. Hienoa saada vanhalta (ikinuorelta) ystävältä HP:lta kommentteja blogiimme! Muistan hyvin, kun olin ensimmäistä kertaa Japanissa vuonna 1999 ja osallistuin silloin Kobayashidojon 30-vuotisjuhliin Ikahossa yhdessä HP:n ja muiden suomalaisten kanssa. Meno ei siitä ole muuttunut juurikaan miksikään 😉

Vastaa