Matkaväsymystä ja huippuhetkiä

Istumme Ullan, Jennan, Agnetan, Outin ja Hansin kanssa kahvilassa Meidaimaen aseman tuntumassa ja yritämme koota itseämme treenikuntoon illan Meijin yliopistotreenejä varten.

Kävimme aamulla Igarashi-sensein treeneissä Hashimoto Dojolla. Sensei oli jättänyt minulle edellispäivänä hotellin vastaanottoon kirjelappusen, jossa hän kutsui (lue:määräsi) meitä saapumaan aamutreeneihin klo 06.30 Hashimoto Dojolle. Minulla on puhelimen kello edelleen Suomen ajassa, joten oli aika outoa laittaa herätyskello soimaan Suomen aikaa vielä samalle illalle klo 23.30.

Hashimoto Dojo sijaitsee vain noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä majapaikastamme ja koska tiesin entuudestaan, että dojon pukuhuoneet ovat onnettoman pienet tällaiselle yhdeksänhenkiselle viikinkilaumalle, niin puimme keikogit päällemme jo hotellilla ja kävelimme takuuvarmasti huomiota herättäen treenipuvut päällä halki aamuisen Hashimoton. Opettajan dojo sijaitsee tokiolaisittain hyvinkin rauhallisella omakotitaloalueella ja dojossa vallitseekin kodikas ja lämminhenkinen tunnelma.

Olemme kaikki todella väsyneitä johtuen lyhyistä yöunista, Shinjukun väenpaljoudesta, pitkistä kävelyretkistä, jatkuvasti eteen tulevista uusista asioista ja ilmiöistä sekä itsensä ymmärretyksi tekemisessä japanilaisten kanssa asioidessa. Päätän piristää väsynyttä kahvilassa nuokkuvaa matkaajajoukkiotamme pienellä tehtävällä. Pyydän kaikkia nimeämään matkan tähänastiset huippuhetket. Tässä alla on vastaukset, joissa saattaa olla isojakin virheitä, jotka voi laittaa suoraan kirjurin vajaalla käyvän aivotoiminnan piikkiin.

Matkan huippuhetki:

Ulla: Hiroaki-sensein ukena olo juhlaleirillä, koska se oli jotenkin surrealistista, kun en ole itse treenannut kahteen vuoteen juurikaan ja kun oli niin tajuttoman paljon porukkaa sekä tatamilla, että katsomossa.

Orvokki (Outi): Orvokin paras kokemus sensuroitu toimituksen toimesta. Toiseksi paras kokemus on ollut kaikki treenit ja se kun kaikkialla meidät on otettu niin hyvin vastaan.

Agneta: Kobayashin juhlaleiri kokonaisuudessaan: treenit, näytös ja iltajuhla. Tämä oli ensimmäinen kansainvälinen leirini ja pääsin harjoittelemaan ainakin viiden eri kansallisuuden kanssa.

Jenna: Onsen (kylpylä) ja aurinko. Ne ovat pitäneet kehon ehjänä treenaamisesta huolimatta.

Hans: Juhlaleiri oli hieno. Se on suurin aikidotapahtuma, jossa olen ollut mukana. Myös omien isovanhempien tapaaminen oli hienoa (Hansin äiti on kotoisin Japanista, toim.huom.). Ja tietenkin yksi parhaita asioita matkalla on ollut Henkan hattu (joka toimii erinomaisena maamerkkinä ruuhkassa, toim. huom.).

Kustaa: Kobayashi-sensein puhe ja näytös Kioto Budo Centerin vanhassa temppelissä oli koskettava hetki. Siinä kiteytyi yhden poikkeuksellisen miehen poikkeuksellinen elämäntyö. Hetken tuntui kuin aikin henki olisi leijunut temppelin ilmassa käsin kosketeltavissa.

Nyt lähdemme innosta puhkuen (vai oliko se väsymyksestä ja tuskasta ähkien?!) Meidaimaen aseman edustalle, josta Igarashi-sensei johdattaa meidät treenipaikalle. Sen jälkeen on vielä vuorossa iltajuhlat yhdessä yliopistotreenaajien kanssa. Saas nähdä, miten pysymme hereillä…