Päivä on jo kääntynyt illaksi ja sirkat sirittävät äänekkäästi ryokania ympäröivässä viidakossa. Kohta lähdemme Arai-sensein treeneihin Yamatoku -dojolle vajaan 10 minuutin kävelymatkan päähän. Sitä ennen minulla on lopultakin hetki aikaa kirjoittaa lyhyesti viime viikonlopun Kobayashi Dojon 50-vuotis juhlaleiristä tai oikeastaan ennemminkin Kobayashi-senseistä.

Olen jo aiempien matkablogieni yhteydessä käyttänyt suurimman osan superlatiiveistä kehuessani Kobayashi-senseitä, joten en enää lähde toistamaan samoja asioita kovin pitkästi uudelleen. Mutta sen haluan vielä kerran sanoa, että minulle Kobayashi -sensein hyväntuulinen olemus ja treenien välitön ja iloinen tunnelma edustavat sitä kaikkein tärkeintä asiaa aikidossa – treenaajista, oppilaista, harjoituskavereista ja ylipäätään ihmisistä välittämistä. Mitä merkitystä on vahvalla tai näyttävällä tekniikalla, teknisellä taituruudella tai korkealla vyöarvolla, jos olet egoistinen diiva tai muita ihmisiä huonosti ja epäkunnioittavasti kohteleva kiukutteleva kyykyttäjä! Ei minun mielestäni mitään! Tai ainakaan itse en ole kiinnostunut sellaisen opettajan opetuksesta.

Kobayashi -sensei sen sijaan luo nallekarhumaisella, hyväntuulisella ja jopa hivenen koomisella hahmollaan ympärilleen hyvää fiilistä ja vakauden ja harmonian tunnetta. Lyhyesti sanottuna Kobayashi-sensein lähellä on ihmisen hyvä olla!

Ei siis ole ihme, että vielä näin lokakuun puolenvälin kieppeilläkin Kobayashi Dojon juhlaleirille Fuji-vuoren lähelle Yamanakako-järvelle on saapunut noin kolmesataa leiriläistä eri puolilta maailmaa. Kobayashi -sensein aikido yhdistää ihmisiä yli kansallisten ja etnisten rajojen. Leirin juhlanäytös, jossa saamme nauttia yllättävän monipuolisista esityksistä, osoittaa, että myös tyylilliset raja-aidat ovat voitettavavissa jos vain tahtoa ja avarakatseisuutta löytyy. Tekniset detaljit ovat vain teknisiä detaljeja ja eroavaisuuksien sijaan voikin olla hedelmällisempää pohtia eri tavoin harjoittelevien yhtäläisyyksiä!

Leiri huipentuu 82-vuotiaan shoshihanin eli itsensä Kobayashi-sensein, tämän pojan Hiroaki-sensein, joka toimii Kobayashi Dojon johtajana (dojo cho) sekä Hiroakin tyttären Kaorin yhteisnäytökseen. Kolme Kobayashi- sukupolvea tatamilla yhdessä kuvaa hyvin Kobayashi Dojon ideologiaa, Kobayashi Dojo on kuin yhtä suurta perhettä.

Olen onnellinen, että olimme mukana sensein juhlaleirillä, jotta Suomi ja suomalainen aikidokin oli edes jotenkin kunnioittamassa sitä työtä, mitä Kobayashi-sensei on tehnyt aikidon ja myös suomalaisen aikidon eteen. Suomen aikidoyhteisöhän suoraan sanottuna mokasi pahemman kerran ja päätti tämän vuosikymmeniä kestäneen hienon yhteistyön todella tyylittömästi muutama vuosi sitten. Olen hyvin pettynyt siihen ja myös itseeni etten tajunnut enkä kyennyt silloin toimimaan mitenkään asian hyväksi. Tästä suomalaisten sössimisestä olen saanut kuulla muutamaankin kertaan tällä reissulla. En siis missään nimessä keneltäkään japanilaiselta saatikka senseiltä itseltään vaan muilta eurooppalaisilta treenaajilta. Tiedän, ettei Suomessa asioita hoidettu tahallisesti sillä tavalla ja että mukana oli myös väärinymmärryksiä, mutta asiat nyt vaan tuppaavat usein noudattavan vanhaa politiikan sanontaa, että ”asiat ovat siten kuin miltä ne näyttävät olevan”!

Mouliko -sensei 7.dan Norjasta tuli leirin illanvietossa juttelemaan minulle ja kertoi ajasta, jolloin Kobayashi-sensei saapui Suomeen ja pohjoismaihin: ”It was year 1977 when Kobayashi-sensei came to Finland first time and he changed the fucking thing, he changed the fucking aikidoworld in nordic countries!” En epäile Moulikon sanoja hetkeäkään.

Domo arigato gozaimasta Kobayashi -sensei!