日本語を話します – puhutaan japania.

Kuten aiemmin kirjoitin, tulimme tänne aikidon lisäksi harjoittelemaan japaninkieltä. Nyt olemme olleet Japanissa kaksi viikkoa. Tässä on kokemuksiani, miten olemme osanneet asioida japaninkielellä.

Japaniin tullessa alku oli hankalaa. Teki mieli vaihtaa englantiin melkein samana tien, koska olin unohtanut paljon japanintunneilta, vaikka kurssin loppumisesta oli vain kuukausi. Lisäksi jos onnistuin kysymään jotain japaniksi, en ymmärtänyt vastausta. Esimerkiksi kaupoissa monesti japanilaiset vastasivat englanniksi, vaikka olin kysynyt japaniksi.

Ensimmäisen kerran pääsimme keskustelemaan kunnolla japaniksi, kun asioimme Tama centerin päivittäistavarakaupassa. Kassalla oli vanhempi myyjä, joka ei osannut englantia. Hän kysyi, löytyisikö meiltä tasarahaa ja sitten yhdessä yritimme löytää lompakoistamme sopivat kolikot.

Japanintunnilla kävimme läpi numeroita tuhansiin asti. Mutta kun myyjät sanovat kaupassa summan, en ensin ymmärtänyt sitä lainkaan. Nyt ymmärrän paremmin, mutta yhä se ymmärrys tulee melkoisella viiveellä. Myyjän lausuma summa pitää toistaa mielessä ja purkaa se luvuiksi. Koska se vie aikaa, yleensä katson summan kassakoneen näytöstä.

Ensimmäinen viikko Japanissa siis meni japaninkielen osalta pitkälti kuin aiempikin reissumme tänne: käytetty sanasto on ollut lähinnä arigatô (kiitos), ohaiyô gozaimasu (hyvää huomenta), sumimasen (anteeksi) ja konnichiwa/konbanwa (hyvää päivää/hyvää iltaa).

Aikidotreeneissä pääsi paremmin kosketukseen japaninkielen kanssa. Itse treeneissä ei juuri puhuta, mutta harjoitusten opettajat puhuivat japaniksi. Muutamissa harjoituksissa oli tulkki mukana, mutta esimerkiksi Yamanakalla useampi harjoitus oli ihan puhtaasti japaniksi.

Itselle ensimmäinen keskustelu japaniksi oli Yamanaka-leirin illanvietossa. Ihmiset kiersivät pöydästä toiseen ja viereen sattui tulemaan yksi japanilainen minua vanhempi mies, jonka kanssa olin harjoitellut treeneissä. Hän osasi (onnekseni) vain vähän paremmin englantia, mitä itse osaan japania. Keskustelu käytiin siis pääosin japaniksi, välillä englantiin tukeutuen. Kyselimme toisiltamme, kuinka kauan olemme aikidoa harjoitelleet? Hapuillen sain sanottua että olen harjoitellut lähes 20 vuotta. Mies kertoi harjoitelleensa jo 50 vuotta. Hän kysyi myös, harjoitteleeko vaimoni aikidoa? En aluksi tajunnut kysymystä, koska hän käytti vaimolle toista, minulle vieraampaa sanaa. Englannin ja japanin yhdistelmällä päästiin taas samalle taajuudelle ja kerroin että kyllä, vaimoni harrastaa myös aikidoa. Tämä oli matkan ensimmäinen kerta, jossa jouduin oikeasti miettimään japanintunnilla opittuja asioita

Oikeastaan vasta Kiotossa aloin onnistua asioimaan kaupoissa japaniksi. Menimme Arjan kanssa käymään Kioton museoissa. Museon alakerrassa oli matkamuistomyymälä, josta ostimme postikortteja, sekä pienen ja ison liinan. Myyjän esitellessä liinaa Arjalle, totesin liinan olevan hieno (きれいですね。kirei desu ne.) Kassalla toinen myyjä kehui lompakkoani. Ostin lompakon edellisellä Japanin matkalla, kun hukkasin omani taksin takapenkille. Sanoin myyjälle että ostin lompakon v.2014 Japanista. He myös kiinnostuivat t-paidastani, jossa on japanilaista kirjoitusta. Sanoin että paita ei ole japanilainen, vaan englantilainen. Vaikka japanimme oli kaukana täydellisestä teimme vaikutuksen, koska he antoivat meille molemmille vielä lahjaksi pienet kirjaillut kangaspussit.

Museon kaupan jälkeen olen onnistunut asioimaan useimmissa kaupoissa lähes kokonaan japaniksi, kunhan ei tapahdu mitään yllättäviä käänteitä. Tällaisissa tapauksissa osaan kysyä, mutta en ymmärrä vastausta. Sitten pitää ottaa englanti tueksi. Japaninkielinen ulosantimme on ilmeisesti kuitenkin parantunut, koska yhä harvemmin myyjät vastasivat suoraan englanniksi. Erään vaatekaupan myyjä totesikin minulle, että olette ilmeisesti opiskelleet japania, ja tämän hän sanoi japaniksi.

Japaninkielen opiskelusta on ollut kuitenkin hyötyä, vaikka emme vielä kovin hyvin kieltä osaakaan. Kaupoissa asionti on helpompaa, kun ymmärtää tavumerkit. Pystyy ainakin osasta elintarvikkeista lukemaan, mitä niissä mahtaa olla. Oikeasti lukeakseen, tavumerkit eivät kuitenkaan riitä. Pitää osata kanjeja myös. Mutta matkan aikana olen itse ainakin oppinut jo useamman kanjin. Esimerkiksi tunnistan Tokion junapysäkkien nimet japaninkielisistä ilmoitustauluista. Ja junakuulutuksista saa myös paremmin selvää.

Aikidon osalta tällaiset matkat antavat paljon inspiraatiota ja innostusta treeneihin Lahdessa. Sama vaikutus tällä matkalla on japanininkielen opiskeluun. Odotan jo innolla syksyn japaninkurssin jatkoa.

Nämä koululaiset opiskelivat myös vieraita kieliä. Heille oli ilmeisesti annettu tehtäväksi mennä keskustelemaan englanniksi turistien kanssa.
Nämä koululaiset opiskelivat myös vieraita kieliä. Heille oli ilmeisesti annettu tehtäväksi mennä keskustelemaan englanniksi turistien kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Täytä tarkistus *