Kaikki kirjoittajan Toni Vertanen artikkelit

Toni Vertanen

Tietoja Toni Vertanen

Toni Vertanen, 2. dan aikido Aikikai. Lahti Yûkô Aikikain viestintävastaava. Toni on harrastanut aikidoa vuodesta 1996 lähtien.

Tōkyō City

P1010109Aikidon ja perinteisen japanilaisen kultturin lisäksi tulin tietysti katsomaan Tokion kaupunkia. Kaupunki on todella laaja. Matka junalla Hashimotosta Shinjukuun kestää noin tunnin – sama aika mikä menee junalla Lahdesta Helsinkiin.

Pilvenpiirtäjät ydinkeskustassa ovat todella korkeita, varsinkin suomalaisiin litteisiin rakennuksiin tottuneelle. Tuntuu, että niska ei taivu tarpeeksi niitä katsomaan.

Japani ja varsinkin Tokio ovat kuuluisia valomainoksistaan. Öisin kadut kylpevät värikkäässä valomeressä. Kaupunki onkin ollut esikuvana useille scifi- ja cyberpunkelokuvien tulevaisuudenkuvauksille.

Kaupunki koostuu pienemmistä keskuksista, joissa sijaitsevat yleensä suurimmat pilvenpiirtäjät. Näiden välillä on sitten pienempiä rakennuksia vieri vieressä.

Kaupungissa näppärin tapa liikkua on juna ja metro. Juna- ja metrokartat vaikuttivat aluksi hyvin sekavilta. Onneksi asemilla on hyvät opasteet ja myös junat ja metrot ilmoittavat pysäkit englanniksi. Google Maps on hyvä apuväline reittien suunnitteluun etukäteen.

Koska kaupunki on valtava, ehdimme nähdä siitä vain pintaraapaisun. Tässä kuitenkin lisää muutamasta keskuksesta, joissa vierailimme.

Akihabara – Electric City

Akkihabara, tai Akiba, on Tokion elektroniikkakeskus. Akihabara on ollut inspiraationa Blade Runner elokuvalle ja siellä on kuvattu elokuvan kohtauksia.

Kaupunginosa on täynnä elektroniikkaa myyviä liikkeitä ja pieniä basaareja. Sieltä voi löytää kameroita tai muuta elektroniikkaa todella halvalla. Liikeiden hintoja kannattaa vertailla. Vähän kauempana rautatieasemasta voi löytää tuotteita kymmeniä tuhansia jenejä edullisemmin.

IMG_3335IMG_3330Elektroniikkaa myyviä basaareja

Akihabarassa on useita pelihalleja. Hallit ovat useassa kerroksessa, joissa portaat tuntuvat vain jatkuvan ylöspäin, eikä loppua näy. Pelit ovat myös vieraita, jollaisia en ole itse aikaisemmin nähnyt. Ihmettelin useampaakin pelikonetta, koska niissä ei tuntunut olevan minkäänlaisia ohjaimia. Peli oli jonkinlainen strategiapeli. Eräässä nurkassa seurasin japanilaista pelaamassa yhtä näistä. Hän oli asettanut laitteen tasolle useita kortteja, ja liikutti niitä edestakaisin. Liikeiden mukaan ruudulla sotilaat taistelivat komentojen mukaan. Jokaisella pelaajalla olikin mukana nippu kortteja, joilla he pelasivat näissä pelikoneissa. Myöhemmin löysimme useita monikerroksisia liikkeitä, jotka myivät näitä kortteja.

IMG_3341Gundam-pelikoneita

Täältä löytyy myös useita animea ja mangaa myyviä liikkeitä. Liikkeissä on aimaatioiden ja sarjakuvien lisäksi pienoismalleja, konsolipelejä ja muita näihin liittyvää tavaraa. Kaupat ovat monikerroksisia ja jokainen kerros on keskittynyt johonkin osa-alueeseen. Aikuisviihteelle on varattu useampi kerros.

IMG_3328Gundam-kahvila

IMG_3343IMG_3351Jason ja Freddy ovat muuttuneet hieman, miten nuoruudestani muistan…

Hashimoto

Hashimoto on rauhallisempi pieni kaupunginosa kaukana keskustasta. Matka junalla Shinjukuun kestää noin tunnin. Igarashi-sensein dojo sijaitsee täällä ja oli lyhyen kävelymatkan päässä hotellilta. Täällä on toki korkeita asuinkerrostaloja, mutta myös pienempiä japanilaisia omakotitaloja.

Hashimotossa ja sen ympäristössä on myös jonkin verran metsää ja kasvillisuutta.

IMG_3367Japanilainen kotipiha Hashimotossa

Roppongi

Roppongi on kallimpaa aluetta, joka on Tokion taidekeskittymä. Kaupunginosassa on designkauppoja ja -museoita, sekä paljon yökerhoja. Roppongin puistoissa ja kauppakeskuksissa on moderneja veistoksia. Kauppakeskusten kaupat ovat keskittyneet kalliisiin ylellisyystuotteisiin. Emme löytäneet kaupoista juurikaan ostettavaa, mutta kaupoissa oli mielenkiintoista käydä katselemassa. Ja kauppakeskusten ja muiden rakennusten arkkitehtuuri on hienoa ja modernia.

P1010150 P1010149

Shinjuku

Shinjuku on liike-elämän ja yöelämän keskus. Shinjukun rautatieasema on maailman vilkkain. Keskuksessa onkin jatkuva vilinä yötä päivää.

Kauppoja ja liikkeitä on myös paljon ja ne kytkeytyvät toisiinsa erilaisten siltojen ja tunneleiden kautta. Välillä olimmekin eksyksissä, kun yritimme etsiä jotain aiemmin vierailemaamme liikettä.

Aikidon Aikikai Hombu -dojo sijaitsee Shinjukun läheisyydessä.

P1000067 P1000077P1010020 P1010019P1000078 P1010024P1010022Arja ja Evangelion Unit-01 pachinkohallissa Shinjukussa

Shibuya

Shibuyja on keskus nuorisolle. Keskuksessa on paljon vaatekauppoja, kahviloita, ravintoloita ja yökerhoja. Ainakin illalla rautatieaseman läheisyydessä oli paljon nuorisoa ja Shibuyan rautatieaseman edustalla oleva risteys, Center gai, on yksi maailman vilkkaimmista.

P1010158

Meiji University Aikido Club

Keskiviikko 1.10.2014

Aamutreenien jälkeen sovimme Igarashi-sensein kanssa, että saavumme Meidaimaen asemalle klo 18 ja opettaja on meitä vastassa. Illalla harjoitukset olisivat Meijin yliopistolla. Lisäksi saimme kuulla, että harjoitusten jälkeen olisi tiedossa juhlat.

Päivän vietimme eri porukoissa Shinjukussa. Meidaimae on Shinjukun vieressä heti seuraavalla junapysäkillä.

Lähdimme (Toni, Arja ja Hencca) Shinjukusta hyvissä ajoin ja olimme jo puoli kuusi Meidaimaen aseman edustalla. Siellä näytti olevan länsimaalaisia, aikidoharjoittelijoiden näköisiä ihmisiä odottamassa. Ja tunnistimmekin muutaman Kobayashin juhlaleiriltä. Yksi puolalainen tuli juttelemaan kanssamme tunnistettuaan meidät myös (tai siis Hencan.)

Kustaa, Ulla, Hans, Outi, Jenna ja Agneta saapuivat myös paikalle. Ja pian heidän jälkeensä myös opettaja. Hetken aikaa odotimme muita ihmisiä saapuvan paikalle, ja sitten lähdimme opettajan johdolla kävelemään kohti yliopiston tiloja.

Kiinnitin heti alkumetreillä huomiota, että meillä vaikutti olevan poliisit ohjaamassa kulkua. Matkaa oli varmaan joku 500 metriä. Laskin tältä matkalta kymmenen poliisia, joka ohjasi vastaantulijat jalkakäytävän vasempaan reunaan ja meille jäi toinen puoli. En ainakaan keksinyt mitään muuta syytä poliisien läsnäololle kuin meidän 30 länsimaalaisen joukko kävelemässä jonossa harjoituksiin.

Saavuimme Meijin yliopiston rakennukselle. Sisälle mennessä taas riisuimme kengät pois. Paikalliset Igarashi-sensein oppilaat ohjasivat meidät pukuhuoneisiin. Ilmeisesti japanilaiset vaihtavat vaatteet meitä nopeammin, koska yksi oppilaista hoputti meitä ystävällisesti toimimaan ripeämmin.

Yliopiston tatami on iso. Ja hyvä niin, koska harjoittelijoita oli paljon. Japanilaisten ja meidän suomalaisten lisäksi tatamilla oli myös puolalaisia ja amerikkalaisia harjoittelijoita.

Alkuverryttelyn veti yksi Igarashin oppilaista, opettajan ollessa sivussa. Verryttely myös hätkähdytti meidät heti alussa. Eturivin japanilaiset oppilaat alkoivat laskea kovaan ääneen japaniksi: “ichiiiiiiiii!! Niiiiiiiiiii!! Saaaaaaaaaaan!! Shiiiiiiiiiiii!!…” Tämä jatkui koko verryttelyn ajan.

Treenit menivät nopeasti. Itse harjoittelin japanilaisten ja amerikkalaisten kanssa. Ryhmässä tehtävissä harjoituksissa myös oman porukan kanssa. Igarashi-sensein vaimo oli myös harjoittelemassa ja harjoittelin kerran hänen kanssaan.

Treenien jälkeen oli luvassa iltajuhla. Kävimme nopeasti suihkussa. Tosin emmen tarpeeksi nopeasti, koska yksi oppilaista oli taas hoputtamassa meitä… Lähdimme taas kaikki yhtenä joukkona opettajan johdolla kohti juhlapaikkaa.

Juhlapaikka oli japanilainen ravintola, jonka yläkerran huone oli varattu meille. Huoneessa oli matalat pöydät. Pöytien alla oli monttu, johon jalat laitettiin ja istuttiin reunalla. Pöytien ääressä ei siis tarvinnut istua seizassa – polvi-istunnassa.

Varasimme meille yhden pöydän, mutta opettaja sanoi tiukkana, että jokaisessa pöydässä saa olla vain 7 ihmistä. Agneta ja Hencca istuivat toiseen pöytään. Opettaja ei kuitenkaan saanut ihmisiä menemään tasan. Amerikkalaisia olikin tullut enemmän kuin olivat aiemmin ilmoittaneet – virhe! Lopulta kaikki saatiin mahtumaan pöytiin.

Opettaja sanoi, että voimme tilata vapaasti listalta juomia. Tilasimme pöytäämme gin toniceja ja viskiä. Yllätys oli melkoinen kun juomat tulivat. Tarjoilija toi kaksi isoa kannua – toinen täynnä gin tonicia ja toinen viskiä.

Igarashin oppilaille päivä oli pitkä. Ravintolassa he palvelivat meitä, tekivät tilauksia ja juoksivat ympäriinsä opettajan pyyntöjen mukaan. He olivat käytännössä meidän palvelijoitamme. Viimeisenä ohjelmanumerona he tekivät Meiji-yliopiston hurraahuutoja suomalaisille, puolalaisille, amerikkalaisille ja japanilaisille.

Japanilaiseen tyyliin juhlat loppuivat kuin seinään ja lähdimme junalla takaisin hotellille. Hencca lähti puolalaisten kanssa jatkoille Shinjukuun ja sai myöhemmin huomata, että yllättäen junat eivät kuljekaan täällä läpi yön, vaikka voisi kuvitella…

P1010027P1010031

Outi ja gin tonic -kannu.

Aikidoa Japanissa

Varmaan lähes jokaisen aikidoharrastajan haavena on matkustaminen Japaniin harjoittelemaan. Nyt tämä haave toteutui omalla kohdallani. Tosin matka sai synkkiä pilviä ylleen heti alkumetreillä. Loukkasin polveni aikidoharjoituksissa suomessa noin kaksi viikkoa ennen Japaninmatkaa. Lääkäri totesi, että rakenteellisia vaurioita ei vaikuta olevan ja polvi on vain venähtänyt.

Polvi on ollut kuitenkin yhä kipeä ja mietin, miten pystyn harjoittelemaan? Ensimmäiset harjoitukset olivat Okamoto-sensein harjoitukset Kiotossa. Laitoin polveen neopreenisen tuen, joka lämmittää polvea ja samalla tukee. Lisäksi mainitsin opettajalle, että minulla on vamma polvessa ja minun pitää tehdä hitaasti ja on jotain tekniikoita, joita en pysty tekemään. Opettaja totesi, että teet vain sen minkä pystyt.

Ensimmäinen harjoitus alkoi hyvin. Pyysin aina paria tekemään hitaasti ja jokainen ymmärsi tämän. He tekivät hitaasti ja kysyivät onko sopivan hitaasti ja onko muuten ok? Kaikki olivat varmasti huomanneet, että en alkukumarruksissa pystynyt istumaan seizassa, polvi-istunnassa.

Mutta sitten kokyo-ho -tekniikassa polvi petti yhtäkkiä alta. Polveen tuli jotenkin kiertoa, ja kivun saattelemana kaaduin selälleni. Pari säikähti ja kysyi heti “Is it the knee??”

Jatkoimme hitaammin, mutta polveen sattui aina jos tuli vähänkin kiertoa tai sivuttaisliikettä. Päätin ensimmäisten treenien jälkeen jättää toiset, edistyneemmille tarkoitetut harjoitukset väliin ja katsoa ne tatamin laidalta.

Seuraavat harjoitukset olisivat seuraavana aamuna. AJattelin lepuuttaa jalkaa yön yli ja kokeilla uudestaan. Kun olen haaveillut matkasta yli kymmenen vuotta, ja olen panostanut siihen aikaa ja rahaa, en halunnut tässä vaiheessa jättää treenejä väliin.

Seuraavana aamuna polvi oli vielä hieman kipeä, mutta päätin lähteä kokeilemaan. Tällä kertaa osasin jo ennakoida liikkeitä, missä kierto polveen voisi tulla ja varoa kipeää polvea. Lisäksi tein ukemit ja alasmenot siten, että polveen tulisi mahdollisimman vähän rasitusta. Yhden kerran polvessa tuntui, mutta muuten harjotukset menivät hyvin ja tuli myös hiki.

Tähän mennessä olen käynyt kaksissa Okamoto-sensein harjoituksissa, Kobayashi-sensein juhlaleirin kaksissa harjoituksissa ja tänään aamulla Igarashi-sensein aamuharjoituksissa. Joka kerta harjoitusparit ovat tehneet hitaasti ja varovasti ja olen pystynyt harjoittelemaan.

Hombun treenit jätin väliin ja katsoin ne tatamin laidalta. Näin jälkikäteen olisin uskonut pystyväni myös niissä harjoittelemaan. Hombulla on hyvin tiukat säännöt, kuinka siellä tulee käyttäytyä ja tämä koskee myös katsojia. Harjoituksia seurataan puulattialla vain joko polvi-istunnassa tai risti-istunnassa koko harjoitusten ajan. Kustaa totesikin, että meille katsojille treenit taisivat olla rankemmat kuin tatamilla harjoitelleille.

Tänään illalla menemme vielä Igarashi-sensein iltaharjoituksiin. Menemme Meidaimae Stationille ja sieltä opettajan johdolla dojolle. Illalla osallistumme tatamijuhlaan.

Teknisesti japanilainen aikido ei juuri eroa siitä, miten teemme suomessa. Erot ovat enemmän harjoittelijoiden käyttäytymisessä ja dojokulttuurissa.

Dojolle tullessa kengät riisutaan ja jätetään eteisen telineeseen. Tämän jälkeen tehdään tatamin reunalta shomenia kohti.

Harjoittelijat ovat hyvin kurinalaisia. Tämä liitty toki myös japanilaiseen kulttuuriin ja käyttäytymiskoodeihin. Dojolla harjoittelijat eivät puhu turhia, vaan keskittyvät harjoitteluun. Opetusta seurataan hiljaa seizassa istuen.

Olen huomannut eroja siinä, mihin ja miten harjoittelijat kumartavat, ja mitä he harjoitusten aikana sanovat. Monet sanovat dojolle tullessa ensimmäisen kerran kumartaessaan “Onegai shimasu.” Lisäksi näin sanotaan toiselle kun tekniikkaa tehdessä tekijää vaihdetaan. Suomessa olen tottunut, että tämä sanotaan vain kerraan uuden parin kanssa.

Itselleni oli uutta myös se, että harjoitusten jälkeen kumarrettiin polviltaan vielä jokaiselle, jonka kanssa olit harjoituksissa harjoitellut. Näin tapahtui Okamoto-sensein salilla ja Hombulla.

Tähän mennessä jokaisella dojolla on tatami siivottu yhdessä harjoitusten päätteeksi. Roskat lakaistaan tatamin keskelle, josta ne imuroidaan. Jokaiselle annetaan märkä rätti, jolla tatami pyyhitään. Kun kaikki osallistuvat siivoukseen ja se on organisoitu, siivous tapahtuu nopeasti.

Harjoittelijat ovat olleet ystävällisiä ja meidät on otettu hyvin vastaan. Vaikka minulla on polvi vaikeuttanut harjoittelua, ovat harjoitukset tähän mennessä olleet antoisat. Tulen varmasti tänne tulevaisuudessa uudestaan ja toivottavasti silloin voin harjoitella täysipainoisesti.

WP_20141001_06_03_01_Raw P1010006Aamulla Hashimotossa menossa Igarashi-sensein harjoituksiin.

 

Aikido Kyoto ja Okamoto-sensei

Torstai 25.9.2014

Koska tulimme Japaniin pääasiassa harjoittelemaan aikidoa, tässä tarkemmin ensimmäisestä aikidoharjoituksesta, ja kyseisestä päivästä.

Olimme saaneet Okamoto-senseiltä viestin, että meidän tulisi tulla etukäteen dojolle ilmoittautumaan ja hoitamaan harjoitusmaksut. Lähdimme hyvissä ajoin hotelliltä kävelemään kohti dojoa.

Aikido Kyoton sivuilla varoitetaan että dojo voi olla vaikea löytää, joten tutkimme etukäteen, mitä kautta dojolle pääsee. Päätimme ensin etsiä dojon, jonka jälkeen voisimme viettää aikaa lähiympäristössä.

Lopulta dojo oli helppo löytää, vaikka se sijaitsi pienten katujen ja kujien labyrintissä. Meillä oli useampi tunti aikaa, joten päätimme ensin vierailla ihan dojon vieressä olevassa temppelissä. Daihooni-ji-temppeli on pyhitetty hedelmällisyydelle, tai näin ainakin uskoisimme. Hencca, Arja ja Agneta maksoivat pääsylipun ja kävivät temppelin sisällä. Temppeli oli hyvin rauhallinen ja siellä oli satoja vuosia vanhoja vanhoja, jumalia esittäviä patsaita.

Seuraavaksi päätimme käydä syömässä. Aluksi meillä oli vaikeuksia löytää sopivaa ravintolaa. Mutta kun sattumalta saavuimme aukiolle, jossa torikojuissa oli myytävänä monenlaista ruokaa. Söimme esimerkiksi mustekalan lonkeroa sisältäviä paistettuja taikinapalloja, nuudeliwokkia, sokerilla päällystettyjä bataatteja ja jotain lettuja, joista kukaan ei oikein osannut sanoa, mitä ne ovat.

Tori oli suuren temppelin, Kitano Tenman-gun edustalla. Kävimme kiertämässä myös temppelissä. Aurinko alkoi jo laskea, joten päätimme lähteä takaisin dojolle.

Dojolle olivat saapuneet bussilla myös Ulla, Hans ja Jenna. Oltuamme hetken dojon edessä, Okamoto tuli avaamaan oven ja pyysi astumaan sisään.

Dojo on sisältä todella kaunis ja japanilaisittain aika isokokoinen. Okamoto toivoitti meidät tervetulleiksi ja kyseli, kuinka matka oli sujunut ja mistä olemme. Meitä vastassa oli myös hänen uchideshi-oppilaitaan. Alkumuodollisuudet hoidettuamme meillä oli vielä pari tuntia aikaa ennen ensimmäisten treenien alkua.

Minä (Toni), Arja ja Outi päätimme etsiä jonkin paikan, jossa istua ja leputtaa väsyneitä jalkojamme ennen harjoitusten alkua. Päädyimme läheiselle leikkikentälle, josta löysimme vapaan penkin.

Seurasimme paikallisten lasten leikkejä ja ryhmä lapsia uskalsikin tulla tekemään lähempää tuttavuutta ja kysyivät, mistä olemme. Kerroimme, että Suomesta. Muumit olivat lapsille tuttuja, kuten myös joulupukki. Keskustelu sujui hyvin lasten osatessa muutaman sanan englantia ja me saman verran japania. Muistin, että minulla on salmiakkirasia repussa, ja tarjosimme lapsille suomalaista karkkia. Selkeästi makuelämys oli lapsille uusi ja vieras, mutta eivät he sitä tuntuneet inhoavan. Kerroimme, että olemme tulleet harjoittelemaan aikidoa. Yksi poika kertoi harjoittelevansa karatea. Kerroin myös harjoittelevani karatea aikidon lisäksi. Näytin heille aikidon dan-passia, ja olevani toinen dan, josta lapset olivat hyvin vaikuttuneita. Kuulemma poliisit Japanissa harjoittelevat aikidoa. Oli aika siirtyä takaisin dojolle, joten sanoimme lapsille “Sayonara!” ja lähdimme takaisin.

Tänään oli luvassa kaksi harjoitusta. Ensin olisi aloittelijoiden harjoitus ja seuraavaksi ylempien vyöarvojen “3rd kyu and higher” -harjoitukset.

Ensimmäisenä huomasimme harjoittelijoiden kurinalaisuuden. Kengät riisuttiin dojolle saavuttaessa ja tehtiin kumarrus shomeniin tatamin reunalla. Jos joku meistä unohti jotain, uchideshit tulivat nopeasti ohjeistamaan oikeaan toimintatapaan. Dojo oli myös hyvin kansainvälinen. Harjoituksissa oli harjoittelijoita Yhdysvalloista, Ranskasta, Macaolta ja Etelä-Amerikasta.

Uchideshi löi puisella vasaralla kaksi kertaa seinälle ripustettuun puupalaseen harjoituksen alun merkiksi. Harjoitusten aluksi Okamoto-sensei ilmoitti kaikille, että kaukaa Finrandosta on tullut harjoittelijoita heille vierailulle. Oppilaat eivät vierastaneet meitä vaan monet tulivat hakemaan meitä harjoittelemaan.

Aikido Kyoton harjoittelijat yllättivät osaamistasollaan. Taso oli korkea. Jopa aloittelijat yllättivät osaamisellaan.

Ensimmäisissä harjoituksissa tehtiin ainakin aihanmi katatedori ikkyota, morotedori (katateryotedori) ikkyota ja samasta hyökkäysmuodosta kokyo-ho:ta.

Itseäni jännitti, kuinka polveni kestää harjoitukset. Juuri ennen lähtöä loukkasin polveni Suomessa aikidoharjoituksissa. Minun pitikin jättää toiset harjoitukset väliin, koska en uskonut polveni kestävän enempää. Katsoinkin toiset harjoitukset sivusta Agnetan kanssa.

Mielestämme vierailu Aikido Kyotossa oli hyvin miellyttävä kokemus. Dojon ilmapiiri ja harjoittelijat olivat ystävällisiä. Harjoittelijat olivat kurinalaisia. Harjoitukset olivat intensiivisiä, eikä turhaa jutustelua ollut. Harjoitusten lopuksi kaikki osallistuivat dojon siivoukseen.

Okamoto-sensei on ystävällinen, mutta samalla tiukka. Opettajan tekniikka oli selkeää ja toimivaa. Sensei osaa hyvin englantia ja myös ranskaa. Onhan hän harjoitellut Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Japanissa ei voi marssia dojolle tuosta vain, vaan on kohteliasta ilmoittaa tulostaan etukäteen. Parempi on, jos viestin saa lähetettyä opettajasuhteen kautta. Me saimme lähetettyä viestin Okamotolle Micheline Tissierin ja Christian Tissierin kautta. Uskomme tällä olleen vaikutusta, koska vastaanotto oli todella ystävällinen.

Harjoittelijoiden joukosta löytyi myös Suomi-fani, Keiko. Keiko on käynyt Tampereella ja Helsingissä. Muumit ja hattivatit olivat tuttuja Keikolle. Annoimme hänelle tuliasiksi Fazerin suklaata ja toivotimme hänet tervetulleeksi Suomeen ja Lahteen vierailulle. Keiko saattoi meidät takaisin hotellille.

Päivä oli taas todella antoisa. Itseäni suretti polveni kunto. Olen haaveillut tästä matkasta yli 10 vuotta ja nyt kun olen täällä, jääkö minulta harjoittelu kokonaan väliin 🙁 ?

Seuraavassa päivityksessä kerrotaan, Miten Tonin harjoittelu onnistui – Stay tuned!

_N1B9821

Satisfaction!

 

_N1B9847Kujia Aikido Kyoton läheisyydessä.

_N1B9848Ei miehiä vai ei salaisia agentteja?

_N1B9872Kissanpentuja Daihooni-ji-temppelillä.

_N1B9936Aikido Kyoto Dojo

jaateloVihreä tee -jäätelöä

octopus-ballsMustekalapalleroita

aikido-kyoto2Ryhmäkuva ensimmäisten harjoitusten jälkeen

Osakasta Kiotoon

Blogi päivittyy nyt hieman viiveellä. Lentomatka ja univaje ovat verottaneet meidän jaksamistamme, että emme ole ehtineet päivittää blogia. Yritämme kuitenkin saada päivitystahdin ajan tasalle. Täällä on vain niin paljon kaikenlaista nähtävää ja tehtävää…

Peachin lento saapui Kansain lentokentälle Osakaan. Siellä joukkoomme liittyi seureen viimeinen jäsen, Hencca, joka oli lentänyt Etelä-Korean kautta. Jenna, Ulla ja Hans tavattiin aiemmin Naritan lentokentällä.

Seuraavaksi vuorossa oli etsiä juna, jolla pääsemme Kiotoon. Kävimme syömässä lentokentän ravintolassa, jonka jälkeen etsimme rautatietoimiston lippujen ostoa varten. OStimme kaikille turistien päiväpassit, jotka olivat halvemmat kuin tavalliset junaliput olisivat olleet. Tämän jälkeen siiryimme laiturille odottamaan junaa.

Japanilainen yhteiskunta tuntuu olevan hyvin organisoitunut ja täsmällinen. Tämän huomasi myös junaa odottaessa. Ennen junan saapumista tuli kuulutus, jossa ilmoitettiin että juna saapuu ja ennen lähtöä se siivotaan. Juna saapui raiteelle, jolloin paikalle tulivat siivoojat. Ovien eteen laitetiin köysi estämään sisäänpääsy siivouksen ajaksi. Lisäksi laiturilla oli virkapukuun pukeutunut mies, joka vahti ulkopuolella, että kukaan ei mene ennen aikojaan vaunuun. Tämä oli sinänsä turhaa, koska kaikki odottivat säntillisesti jonoissa vaunujen ulkopuolella. Siivous sujui todella nopeasti. Tämä johtui osin siitä, että japanilaiset eivät juurikaan roskaa ympäristöään. Kaikki vievät roskat mukanaan tai laittavat ne kuuliaisesti roskapönttöihin. Kaikesta toiminnasta näki että kaikki oli mietitty ja kellotettu sekunnilleen etukäteen, kuinka siivouksen tulisi edetä. Juna oli saapunut päätösraiteelle ja se lähti takaisin tulosuuntaan. Niinpä hämmentävintä oli nähdä että penkit kääntyivät vaunuissa itsekseen ympäri, jotta ne olisivat menosuuntaan.

Junamatka sujui hyvin ja pääsimme vihdoin Kiotoon. Aluksi olimme aikoneet jatkaa hotellille metrolla tai paikallisjunalla, mutta olimme niin väsyneitä että totesimme taksin olevan paras vaihtoehto. Löysimme taksit, mutta heti alussa tuntui tulevan ongelmia. Taksinkuljettajat eivät nimittäin tuntuneet tunnistavan hotellin osoitetta. Japanissa osoitejärjestelmä on jotenkin omalaatuinen ja osoittetiedolla ei välttämättä pääse perille. Toisen taksin kuljettaja kuitenkin syötti taksin GPS:ään hotellin puhelinnumeron, jolla sai oikeat kordinaatit.

Taksi on Japanissa erittäin suositeltava vaihtoehto lyhyisiin matkoihin. Taksien hinnat japanissa ovat erittäin halvat.

junaa odottamassa
Seurueemme odottamassa junan siivousta.

junassaVäsyneet matkalaiset matkalla Kiotoon. Kuvassa myös junanistuimet, jotka kääntyvät itse takaisin menosuuntaan.

 

 

Matka alkaa

Kaksi yötä lennon lähtöön. Tästä matkasta olemme puhuneet seuran perustamisesta lähtien, eli yli 10 vuotta. Nyt se vihdoin toteutuu.

Päätimme Japaniin lähdöstä noin vuosi sitten syksyllä. Keräsimme kiinnostuneita yhteen ja käskimme jokaisen vähän selvittää, missä haluasi käydä ja mitä nähdä.

Tammikuussa 2014 pidimme ensimmäisen virallisen kokouksen matkaan liittyen. Siellä päätimme lähteä syys-lokakuussa ja viettää kaksi viikkoa Japanissa. Tuolloin Suomessa useasti opettamassa vieraillut Kobayashi-sensei, 8. dan shihan,  järjestää Kiotossa Kobayashi-dojon 45-vuotisjuhlaleirin.

Kiotossa vierailemme myös Aikido Kyoto -dojolla Yoko Okamoto -sensein (6. dan, shihan) luona. Hänen luonaan vierailua ehdotti meille Micheline Tissier, 6. dan, joka on Okamoton ystävä.

Aluksi ajattelimme viettää koko ajan Kiotossa, mutta myöhemmin päätimme myös mennä Tokioon. Siellä vierailemme Igarashi-sensein dojolla. Aikikain Hombu-dojo Tokiossa olisi myös yksi mielenkiintoinen kohde vierailla.

Ajankohdan varmistuessa aloimme etsiä halpoja lentoja Japaniin. Ongelmana oli, että monet lentoyhtiöt eivät näyttäneet lentoja syyskuulle asti. Tai sitten liput olivat hyvin kalliita. Keväällä alkoi vihdoin löytyä edullisempia lentoja.

Kesäkuussa päätimme vihdoin ostaa liput. Aeroflotin lento Moskovan kautta oli kaikkein edullisin. Päätimme kokoontua kaikki Vesitornin dojolle ja ostaa liput kaikille yhdessä.

Lippuja varatessa tuli kuitenkin ongelmia. Varausjärjestelmä ilmoitti että kone on jo täynnä. Vain Hans ja Ulla ehtivät ostaa viimeiset paikat Aeroflotin koneeseen. Muiden piti etsiä vaihtoehtoinen lento. Päädyimme lentämään Lufthansalla Frankfurtin kautta seuraavana päivänä. Hans ja Ulla siis lähtevät Japaniin päivää aikaisemmin.

Kiotossa varasimme huoneet Village Kyoto -hotellista. Tokiossa majoitumme Apa Hotelsiin (APA Hotel Sagamihara-Hashimoto-Ekimae).

Treenimatkalle pakkaaminen tuottaa hieman enemmän päänvaivaa kuin tavallisella lomareissulla. Harjoituspuku ja hakama vievät yllättävän paljon tilaa ja ovat painavia. Itse päädyin yhteen harjoituspukuun. Tarvittaessa toisen puvun voi ostaa paikan päältä. Lisäksi Japanissa on niin paljon mielenkiintoista ostettavaa ja kotiinviemistä, että menomatkalla ei kannata täyttää laukkua painorajoihin asti.

Matkalaukut ovat jo nyt lauantaina jo pakattu. Huomenna sunnuntaina voikin sitten vain keskittyä odottamaan lähtöä, joka on aikaisin maanantaiaamuna.